Sanovat, että talvipyöräily on kivaa. Katso oheiselta videolta, minkälaista on ajaa kinnerillä talvella lumihangessa. Taisi jäädä tämän vuoden viimeiseksi kinneri lenkiksi tämä. Melkein tuli 10 000 km Questin mittariin ensimmäisen vuoden aikana. Nyt alkaa sisäpyöräilykausi.
They say winter cycling is fun. Watch the video to see how it’s like to ride a velomobile in the snow. I think this was my last velomobile ride of the year. I almost rode 10 000 km with the Quest this year. Now begins indoor cycling season.
20″ Marathon Winter nastarenkaissa on sellainen ominaisuus, että muutaman sadan kilometrin jälkeen nastat alkavat pureutumaan kumin läpi ja lopulta puhkaisevat sisäkumin. Huomasin sen jo viime talvena. Silloin meni nastat läpi uusista renkaista n. 600 kilometrin jälkeen. Kun tänä talvena ensimmäisen kerran alkoi ilma karata renkaasta nastan kuluttamasta reiästä, ajattelin keksiä jonkin paremman ratkaisun. Päätin kokeilla laittaa ilmastointiteippiä renkaan sisäpintaan pistosuojanauhaksi. Kiersin kolme kierrosta teippiä renkaaseen siinä toivossa, että nastat eivät niin herkästi pureutuisi sisäkumiin asti. Nyt 800 kilometriä myöhemmin voin todeta, että rengas ei kertaakaan puhjennut, joten ilmastointiteippi toimi tässäkin tapauksessa hyvin. Vierintävastus tietenkin kasvaa teipin myötä, mutta nopeus ei ole tärkeintä talvella. Tärkeintä on, ettei joudu paikkailemaan renkaita huonossa kelissä.
Tuli tehtyä tuossa tammikuun kovien pakkasten aikana vähän isompi huolto pyörälle. Puhdistin ketjut ja rattaat, vaihdoin ketjun tukipylpyrät päikseen, vaihdoin etunavan laakerin kartiot, tarkistin jarrut ja vähän muutenkin putsailin pyörää joka puolelta. Perusteellinen huolto oli opettava kokemus. Tuli pyörän rakenne ja toiminnot vielä enemmän tutuksi.
Ketjut ja takapakan pesin työpaikan ultraäänipesurilla. Lopputulos oli hyvä ja säästyi ylimääräiseltä hinkkaamiselta. Kulumisen tasaamiseksi vaihdoin ketjun tukirattaat päikseen. Challengen valmistamat rattaat ovat muovia, mutta näyttivät vielä olevan ihan käyttökelvolliset. Pitänee ensi talvena hankkia uusia rattaita. Ketjun suojaputki oli myös hieman kuluneen näköinen. Toistaiseksi käänsin sen eri asentoon, kuin missä se oli, mutta uuden putken joutuu varmaan jossain vaiheessa hankkia. Etupyörän laakerin kartioihin oli muodostunut ikäviä kulumisjälkiä. Huomasin ne jonkun renkaan paikkauksen yhteydessä, kun pyörittelin vannetta käsissä. Pyörimisessä oli havaittavissa selvää ”rohinaa” ja epätasaisuutta. Joten hankin uuden etuakselin ja laakerin kartiot. Pelkät kartiot olisivat riittäneet, mutta eipä ollut tarjolla, kuin koko setti akseleineen päivineen.
Sitten tietenkin kiertelin pyörää ja tarkistelin, että kaikki on kunnossa. Tarkistin jarrupalat ja lopuksi säädin jarrut. Istuimen säädin pystympään ajoasentoon talven liukkaita varten. Pitää sitten keväällä kesärenkaiden vaihdon yhteydessä säätää ajoasento takaisin makaavammaksi.
Laitanpa tähän vähän kuvia huoltoprojektista.
Pyörä pukille ja penkki pois tieltä
Riisuttu
Rattaissa oli aika paljon likaa
Ketjut ultraäänipesurissa. Pesuaika n. 40 min.
Kyllä tuli puhdasta.
Ketjun tukiratas onkin muovia. Pitänee ensi talvena viimeistään nämäkin uusia.
Iskunvaimennuksen tutkiskelua.
Etunavan laakerin kartioihin oli päässyt kulumaan ikävät jäljet.
Laitoin nojapyörään nastarenkaat. Nyt ei ainakaan voi käyttää liukkautta tekosyynä sille, että ei voisi pyöräillä.
Nojakin 20″ renkaille on nastarenkaat melko harvassa. Löysin kuitenkin Schwalben Marathon Winter renkaat, joita on myös 406-kokoa. Tänään sitten kävin testilenkin kyseisillä kumeilla. Melko raskaat poljettavat, mutta pitoa on jäätiköllä ihan sopivasti. Jos on ohut koskematon lumikerros tiellä, niin kulku on aika vakaata, mutta heti jos lumessa on pyörän tai jalanjälkiä, niin ajaminen käy epävakaaksi varsinkin nopeuden kasvaessa. Mutta uskon, että näillä renkailla tulee kuitenkin talvella ajettua jonkin verran. Paksussa lumessa tuskin tulee ajettua.
Schwalbe Marathon WinterTalvipyöräilyä. Näin ohuessa lumessa oli vielä ihan miellyttävää pyöräillä.
