Pyöräilijän paikka liikenteessä

Aina välillä jossain nousee esiin keskustelu pyöräilijän paikasta liikenteessä.  Nopeilla kilpapyöräilijöillä on tapana ajaa kevyenliikenteenväylän sijasta ajoradalla autojen seassa. Joitakin autoilijoita taas vituttaa kaikki muut tien käyttäjät. Siinä onkin sitten soppa valmis, kun tällainen autoilija kohtaa pyöräilijän, joka ajaa ”väärässä paikassa”.

Yle julkaisi tällä viikolla artikkelin, jossa Itä-Suomen poliisilaitoksen ylikonstaapeli Kalle Oksman suosittelee nopeille pyöräilijöille maantien käyttöä.

 Ensisijaisesti toki kevyen liikenteen väylää tulisi käyttää, mutta tällaisilla kilpapyörillä kun ajetaan, niin suosittelen maantien käyttämistä.

-Kalle Oksman

Perusteluiksi Oksman sanoo samaa, mitä olisin myös itse käyttänyt ja myös huomannut:

Nopeudet pyörillä ovat niin suuret, että ne aiheuttaisivat enemmän vaaratilanteita kevyen liikenteen väylillä ihmisten seassa kuin maantiellä.

-Kalle Oksman

Nojapyöräfoorumilla pohdittiin tämän artikkelin innoittamana samaa ja sitä, että sen täytyy myös koskea nojapyöriä ja kinnereitä. Nimimerkki rutunen oli ottanut asiakseen käydä kysymässä paikalliselta poliisilaitokselta, että missä hänen kuuluisi nopealla pyörällään ajella.

Pienen odottelun jälkeen paikalla ollut konstaapeli ei löytänyt mitään kiveen hakattua siitä, missä minun tarkalleen tulisi ajaa. Rupean siis taas ajamaan autojen seassa tietyillä tieosuuksilla joilla koen sen liikenteen ja itseni kannalta sujuvammaksi ja turvallisemmaksi.

-rutunen

Tieliikennelaissakin on kohta, joka sallii pyörällä ajamisen muualla, kuin siihen tarkoitetulla tien osalla (esim. Kevyenliikenteenväylä)

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Joten voin yllä olevin perusteluin ajaa jatkossakin ajoradalla autojen seassa silloin, kun koen sen turvallisemmaksi.  Nojapyörällä nopeudet nousevat kuitenkin usein varsin korkeiksi, kuten esimerkiksi alla olevassa videossa. Noin suurilla nopeuksilla aiheuttaisin vain vaaratilanteita kevyenliikenteenväylällä, jonka suurin sallittu nopeus on viereisen ajoradan suurin sallittu nopeus. Omaa näkyvyyttäni autojen seassa olen yrittänyt parantaa valoilla ja heijastimilla.

 

Lisäys

Iltalehdessä lukija kysyi aiheesta ja Esko Riihelä vastasi.

Uusi iskunvaimennin

Hurricanen alkuperäinen iskunvaimennin on tuntunut todella pehmeältä ja se on polkiessa pompottanut ikävästi. Sellainen tuntuma on jäänyt, että osa tehosta hukkuisi iskunvaimentimen jousen pumppaamiseen. Niinpä päätin päivittää vanhan iskunvaimentimeen ilmaiskariin.

Tilasin Saksasta halvimman ilmaiskarin minkä löysin. Rock Shox Monarch R. Sen mukana tuli myös pumppu, jolla iskarin ilmamäärää voi säätää. Sen lisäksi iskarissa on säätö reboundille, eli sille, kuinka nopeasti jousi palautuu.

image

Uusi Rock Shox on saman mittainen, kuin vanha iskunvaimennin. Valitettavasti kiinnitysreiät ovat vaan eri kokoiset, joten vanhan vaimentimen kiinnitysholkit eivät sopineet suoraan uuteen vaimentimeen. Onneksi holkit ovat muovia tai nailonia, joten niitä oli helppo ohentaa siten, että mahtuvat uusiin reikiin.

Kiinnitysholkkien kavennusta
Kiinnitysholkkien kavennusta

Sain lopulta uuden vaimentimen paikoilleen, vaikka aluksi näytti että se ei sovi paikalleen. Jäi sinne lopulta riittävästi rakoa rungon ja iskarin väliin.

Tiukka sovite. Kovin vähän tilaa iskunvaimentimen rungon ja pyörän rungon välillä
Tiukka sovite. Kovin vähän tilaa iskunvaimentimen rungon ja pyörän rungon välillä

Testilenkille sitten tehtaan säädöillä. Ajotuntuma oli heti ihan erilainen. Tienpinnan epätasaisuudet tuntuivat paljon selvemmin, eli uusi ilmaiskunvaimennin on paljon jäykempi, kuin vanha ja väsynyt vaimennin. Tuntui, että polkiessa pompottaminen väheni paljon ja, että teho välittyy paremmin tiehen. Testilenkin jälkeen päätin lisätä vähän painetta iskariin. Siitä tuli vielä hieman jäykempi ja toivottavasti pompottaminen väheni entisestään. Yritin säätää paineen siten, että vaimennin painuu sisään n. 25% kun istuu pyörän päälle. Vaimentimen männänvarren kyljessä on tätä säätöä varten kätevä asteikko ja ympärillä O-rengas, joka männän painuessa sisään, merkkaa kohdan mihin asti se painui. Reboundin koitin säätää siten, että pompottaminen olisi mahdollisimman vähäistä. Eli se taisi jäädä aika hitaalle.

Uusi iskunvaimennin paikallaan. Säätöasteikko männänvarren kyljessä.
Uusi iskunvaimennin paikallaan. Säätöasteikko männänvarren kyljessä.
Testilenkillä
Testilenkillä

Ehkä vielä pitää pientä hienosäätöä tehdä. Täältä tähän.

Arvon kuntoajo 2015, Kälviä

Sunnuntaina 28.6 järjestettiin Arvon kuntoajo pyöräilytapahtuma jo viidennen kerran. Tällä kertaa myös minä uskaltauduin mukaan. Reittivaihtoehtoja oli neljä: 30 km, 60 km, 140 km ja 210 km. Ilmoittauduin 140 km matkalle. Edellisellä viikolla kävin testaamassa reitin. Silloin ajoaikaa kertyi neljä tuntia ja yhdeksäntoista minuuttia, joten päätin asettaa tavoitteeksi ajaa sunnutaina kyseinen reitti noin neljässä ja puolessa tunnissa.

Sunnuntai aamuna kello yhdeksän lähti liikkeelle ensimmäinen pyöräilijäryhmä ajamaan 210 km lenkkiä. 140 km lenkin lähtö oli puoli tuntia myöhemmin ja lyhyempien lenkkien lähtö siitä puolituntia myöhemmin.

Lenkin alkuun kuului lyhyt ”kunniakierros” Kälviän kirkonkylän ympäri, jonka jälkeen matka jatkui Ullavan suuntaan. Vaikka kyseessä ei ollut kilpailu vaan kuntoilutapahtuma, niin silti tapahtumassa oli ajanotto 140 km nopeimmalle polkijalle. Joten kilpapyöräilijöiden selät hävisivät aika nopeasti horisonttiin. Ajoin alkumatkalla n. 30 km/h kulkevan ryhmän mukana. Se oli ainoana nojapyöräilijänä hieman hankalaa. Välillä minä menin muita nopeampaa ja välillä muut meni minua nopeampaa. Kovasti valittelivat muut pyöräilijät, että nojapyörän perässä ajamalla ei paljon peesi apua saa. Ullavaan saavuttaessa oli porukka jo hieman harventunut. Hitaammat oli jääneet taakse. Pysähdyin Ullavassa 30 km huoltopisteelle. Osa porukasta jatkoi matkaa ja osa jäi pitämään taukoa. Jatka lukemista ”Arvon kuntoajo 2015, Kälviä”

Testissä: Actionkamera SJ4000

Etsiskelin netistä ihan ilman mitään kummempaa syytä halpoja actionkameroita. Laatumerkit on kalliita, eikä sellaista viitsi ostaa, kun ei ole mitään oikeaa käyttöä sellaiselle. Törmäsin sitten alle satasella myytävään SJ4000 kameraan ja hieman tutkiskelin sitä. Tätä kovasti kehutaan ympäri internettiä hyväksi ja halvaksi. Sitten löysin AliExpressistä kyseisen kameran hintaan 55€. Ei muuta kuin tilaamaan.

Tilauksen jälkeen hieman tutkiskelin asiaa lisää ja löysin artikkeleita, joissa kerrottiin, että tästä kyseisestä kamerasta (SJ4000) liikkuu paljon halpoja kopioita. No epäilyksethän siinä heti heräsivät, että tulikohan nyt ostettua sellainen halpa kopio. Monessa paikassa todettiin, että alkuperäisen valmistajan (SJCam) kameraa voi olla vaikea erottaa kopiosta. Eipä taida verkko ostosta tehdessä olla muuta tekijää, kuin hinta, josta voi päätellä onko kyseessä aito vai kopio.

Myyntipakkaus näyttää asialliselta
Myyntipakkaus näyttää asialliselta
Pakkauksen sisältö
Pakkauksen sisältö

Jatka lukemista ”Testissä: Actionkamera SJ4000”

Pyöränhuoltoa

Tuli tehtyä tuossa tammikuun kovien pakkasten aikana vähän isompi huolto pyörälle. Puhdistin ketjut ja rattaat, vaihdoin ketjun tukipylpyrät päikseen, vaihdoin etunavan laakerin kartiot, tarkistin jarrut ja vähän muutenkin putsailin pyörää joka puolelta. Perusteellinen huolto oli opettava kokemus. Tuli pyörän rakenne ja toiminnot vielä enemmän tutuksi.

Ketjut ja takapakan pesin työpaikan ultraäänipesurilla. Lopputulos oli hyvä ja säästyi ylimääräiseltä hinkkaamiselta. Kulumisen tasaamiseksi vaihdoin ketjun tukirattaat päikseen. Challengen valmistamat rattaat ovat muovia, mutta näyttivät vielä olevan ihan käyttökelvolliset. Pitänee ensi talvena hankkia uusia rattaita. Ketjun suojaputki oli myös hieman kuluneen näköinen. Toistaiseksi käänsin sen eri asentoon, kuin missä se oli, mutta uuden putken joutuu varmaan jossain vaiheessa hankkia. Etupyörän laakerin kartioihin oli muodostunut ikäviä kulumisjälkiä. Huomasin ne jonkun renkaan paikkauksen yhteydessä, kun pyörittelin vannetta käsissä. Pyörimisessä oli havaittavissa selvää ”rohinaa” ja epätasaisuutta. Joten hankin uuden etuakselin ja laakerin kartiot. Pelkät kartiot olisivat riittäneet, mutta eipä ollut tarjolla, kuin koko setti akseleineen päivineen.

Sitten tietenkin kiertelin pyörää ja tarkistelin, että kaikki on kunnossa. Tarkistin jarrupalat ja lopuksi säädin jarrut. Istuimen säädin pystympään ajoasentoon talven liukkaita varten. Pitää sitten keväällä kesärenkaiden vaihdon yhteydessä säätää ajoasento takaisin makaavammaksi.

Laitanpa tähän vähän kuvia huoltoprojektista.

Talvipyöräily

Laitoin nojapyörään nastarenkaat. Nyt ei ainakaan voi käyttää liukkautta tekosyynä sille, että ei voisi pyöräillä.

Nojakin 20″ renkaille on nastarenkaat melko harvassa. Löysin kuitenkin Schwalben Marathon Winter renkaat, joita on myös 406-kokoa. Tänään sitten kävin testilenkin kyseisillä kumeilla. Melko raskaat poljettavat, mutta pitoa on jäätiköllä ihan sopivasti. Jos on ohut koskematon lumikerros tiellä, niin kulku on aika vakaata, mutta heti jos lumessa on pyörän tai jalanjälkiä, niin ajaminen käy epävakaaksi varsinkin nopeuden kasvaessa. Mutta uskon, että näillä renkailla tulee kuitenkin talvella ajettua jonkin verran. Paksussa lumessa tuskin tulee ajettua.

Schwalbe Marathon Winter
Schwalbe Marathon Winter
Talvipyöräilyä. Näin ohuessa lumessa oli vielä ihan miellyttävää pyöräillä.
Talvipyöräilyä. Näin ohuessa lumessa oli vielä ihan miellyttävää pyöräillä.

Säätöjä

Kesäksi pitäisi saada nojapyörään vähän lisää vauhtia. Niinpä laitoin alle keveämmät ja nopeammat renkaat, poistin ylimääräistä massaa (eli lokasuojat) ja säädin ajoasentoa matalammaksi. Nyt pyörän pitäisi rullata keveämmin ja ilmanvastusta pitäisi olla hieman vähemmän.

Kuvissa vertailtavana uusi ja vanha ajoasento:

Pikaisen kuudenkymmenen kilometrin testilenkin jälkeen voin todeta, että pyörä rullaa keveästi ja vauhtiakin riittää. Keskinopeudeksi tuli 26,5 km/h vaikka tuuliolosuhteet olivat vaikeat. Huomaa, että tuuli ei vaikuta matalaan nojapyörään läheskään yhtä paljon, kuin pystypyörään. Ja nyt, kun säädin ajoasentoa matalemmaksi, niin on tuulen vaikutus vielä vähäisempi. Mutta ei vastatuuleen ajaminen edelleenkään mitään herkkua ole.

Ei muuta, kuin lisää kilometrejä. Täältä tähän.

Duranot alle ja menoksi
Duranot alle ja menoksi

Nojapyöräily

Nyt on sitten pari sataa kilometriä nojapyöräilyä takana ja tasapaino, joka oli aluksi hieman hakusessa, on löytynyt.  Tässä onkin ollut nyt aika hyviä pyöräilykelejä koko talven. Lumella ja jäällä tällä Hurricanella ei ole kyllä kovin miellyttävä ajella, koska tasapainoilu tapahtuu pääasiassa ohjaustankoa kääntelemällä. Ja jos etupyörältä katoaa pito, niin varmasti lentää nurin. Hurricanen pienet 20″ renkaat eivät myöskään oikein sovellu lumessa ajamiseen, mutta onneksi lunta on ollut aika vähän.

Hurricane
Challenge Hurricane

Kokeilin pyörän mukana tullutta verkkomaista istuin pehmikettä alkuperäisen kovan vaahtomuovin tilalle. Ja kuten kuvasta näkyy, on se jäänyt käyttöön. Verkkopehmuste ei ehkä ole niin tukeva, mutta ilma kiertää paremmin.

Huomasin jo aluksi, että pyöräillessä joutuu tekemään ylimääräistä työtä, jotta jalat pysyvät polkimilla, koska polkimet ovat niin korkealla penkkiin nähden. Normaalissa pystypyörässä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska pyöräilijä on polkimien yläpuolella. Hurricanessa oli valmiiksi polkimet, joissa toisella puolella on lukko ja toisella puolella normaali maastopyörän pedaali. Eilen sitten hankin pyöräilykengät ja pääsin kokeilemaan lukkopolkimia. Ero entiseen on huomattava. Nyt jalat pysyvät polkimilla ja sen lisäksi saa vielä polkemisesta irti enemmän tehoa. Lukkopolkimissa on vielä vähän opettelua, mutta tulipa niiden kanssa jo yksi hätäjarrutus kokeiltua. En kaatunut.

Jatka lukemista ”Nojapyöräily”