Velomobiili

Kovasti tekisi mieli suunnitella seuraavan ajopelin hankintaa. Tätä suunnittelin oikeastaan jo ennen ensimmäisen nojapyöräni hankintaa, mutta rahatilanne ei ole vielä antanut myöten.  Toivottavasti kohta alkaa olemaan säästöt kasassa, jotta voin lopultakin hankkia velomobiilin.  Tässä tulee teille, blogini molemmille lukijoille, tarinaa siitä, mikä on velomobiili ja miksi olen päättänyt sellaisen hankkia. Lisäksi listaan vähän valintaperusteita. Nimittäin vaihtoehtoja on yllättävänkin paljon.

Mikä?

Velomobiili eli suomeksi kinneri. Wikipedia kertoo kinneristä näin:

Kinneri eli polkuauto, myös ”velomobiili”, on jaloilla poljettava ihmiskäyttöinen ajoneuvo, nykyisin usein korilla varustettu kolmipyöräinen nojapyörä. Kinnerissä on polkupyöristä pienin ilmanvastus, ja siten suurin huippunopeus.

Mitä siellä on sisällä? (Kuva: Velomobiel.nl)
Mitä siellä on sisällä? (Kuva: Velomobiel.nl)

En itse tykkää käyttää nimitystä polkuauto, koska siitä tulee mieleen lähinnä lasten lelu. Velomobiili ei ole lelu. Nykyaikainen kaupallinen velomobiili on usein lasi- tai hiilikuidusta sekä alumiinista valmistettu, ja aerodynaamisesti muotoiltu kolmipyörä. Aerodynaaminen muotoilu takaa sen, että sillä voi tasaisella tiellä ajaa melko pienillä ponnistuksilla lähes mopon vauhtia ja sopivassa alamäessä voi päästä jopa yli 100 km/h. Ei kuulosta lelulta. Siksi käytänkin mieluummin nimitystä velomobiili tai kinneri. Tässä artikkelissa käytän enemmän nimitystä velomobiili, koska se on kansainvälisesti ymmärretty termi, toisin, kuin kinneri.

Quest kävi kylässä
Kinneri kävi kesällä kylässä

Jatka lukemista ”Velomobiili”

Pyöränrakennus

Materiaalia haalittu kasaan.
Materiaalia haalittu kasaan.

Aloitin jonkin aikaa sitten pyöränrakennus projektin. Tänään saapui sitten lopultakin viimeisetkin rungon materiaalit. Tästä pitäisi taikoa maastonojapyörä. Aloitin tänne blogiin oman sivun tästä projektista. Sen löytää jatkossa tuosta valikosta ”Projektit” kohdasta. Päivitän sitä sen mukaan, kun projekti etenee.

 

Pyöräilykesä 2015

Kesä on mennyt ja kesän pyöräilykausi päättynyt, mutta talvipyöräilykausi on alkanut.  Kilometrejä on kertynyt tänä vuonna ihan kivasti. Tällä hetkellä mittari näyttää tämän vuoden matkaksi noin  8000 km. Mutta pyöräilykelejä on vielä jäljellä, joten koko vuoden määrä tulee vielä kasvamaan.

Kevään jäätiköt
Kevään jäätiköt

Tänä vuonna aloitin pyöräilykauden jo melko aikaisin. Kevättalvella oli kova hinku pyöräilemään, joten pakko oli ajaa lumessa ja loskassa. Työmatkapyöräilynkin aloitin melko aikaisin. Vuoden aikana ajoin kuitenkin vain 47 kertaa töihin. Vajaan tunnin kestävä urheilusuoritus klo 6 aamulla osoittautui melko raskaaksi. Mutta kävin myös pari kertaa yövuorossa pyörällä. Kotimatkan ajaminen yöllä oli myös raskasta.

Työmatkapyöräilyä yöllä
Työmatkapyöräilyä yöllä

Innostuin osallistumaan Kälviän Tarmon järjestämiin pyöräilytapahtumiin ja muutenkin ajoin tänä kesänä paljon pitempiä matkoja, kuin koskaan aikaisemmin. Ennätys tuli myös – 240 km yhden päivän aikana. Ehkäpä sitä ensi kesänä uskaltaisi pyöräillä mökille. Sinne tulee matkaa hieman vajaa 240 km. Sitä reissua olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi.

Kesällä oli myös hyvää säätä
Kesällä oli myös hyvää säätä

Syksyn pyöräilykelit ovat olleet loistavat. Ilmat ovat kylmenneet, vauhti hyytynyt ja matkat lyhentyneet, mutta mahtavassa syyskelissä on ollut mukava pyöräillä. Vaihdoin maantierenkaat Marathoneihin, joten olen uskaltautunut kiertelemään paikallisia sorateitä, joita ajelin pari vuotta sitten hybridillä. Sinne ei olisi maantierenkailla mitään asiaa.

Tässä video mun soratie seikkailuista:

Toivottavasti hyvät pyöräilysäät jatkuvat. Täältä tähän.

 

Pyörän ajovalot

Hankin syksyn pimeitä kelejä varten uuden ajovalon. Viime talven käytin ajovalona pientä Led Lenser P5R taskulamppua. Siinä ei vaan akku kestänyt kovin kauaa, eikä valokeilaa oikein saanut suunnattua sopivaksi. Kun lamppu tulee niin matalalle pyörään kiinni, niin väkisinkin joutui osoittamaan valon aika ylös, jolloin se osui ikävästi vastaantulijoita silmään. Siltikään ei aina meinannut nähdä kunnolla.

Uusi valo on Fenix BT20. Sen valokeila on suunniteltu nimenomaan pyöräilyä varten. Se on suunniteltu siten, että osa valosta suuntautuu maahan pyörän eteen, mutta samalla vähentäen vastaantulijan häikäisemistä. Paketin mukana tuli itse valon ja kiinnityskumien lisäksi akkupaketti, laturi, jatkojohto ja kypäräkiinnike. Akkupaketin saa kätevästi kiinni pyörän runkoon ja jatkojohdolla sen saa vietyä kauemmaksikin, jos tarvitsee.

Fenix BT20 uudessa telineessään.
Fenix BT20 uudessa telineessään.

Jatka lukemista ”Pyörän ajovalot”

Päivä pyörän päällä – 12 tunnin ajo 5.9.2015 Kälviällä

Kälviän Tarmo järjesti eilen lauantaina perinteisen pyöräilytapahtuman Päivä pyörän päällä. Kyseessä on kuntoilutapahtuma, jossa ajetaan vajaan kahdeksantoista kilometrin lenkkiä tasatunnein joukkueina tai yksittäisinä pyöräilijöinä.  Itse lähdin ajamaan nonstoppina, eli kokeilin, että kuinka monta kilometriä kerkiän ajaa kahdessatoista tunnissa.

Etukäteen tein suunnitelman, että ajan noin 30 km/h keskinopeudella aluksi kolme kierrosta putkeen, jonka jälkeen noin 10 min tauko. Sen jälkeen aina kaksi kierrosta ja tauko niin kauan, kuin vain jaksaa. Tällä tahdilla pääsisi kahdessatoista tunnissa kolmesataa kilometriä. Ajoaikaa tulisi kymmenen tuntia ja taukoja kaksi tuntia. Sääennuste lupaili kuitenkin melko epävakaata keliä ja päätinkin, että välttelen vesisateessa ajamista.  Mietin, että jos sataisi paljon, niin jää kyllä kolmesataa saavuttamatta. Päätin, että olen tyytyväinen 200 kilometriin ja erittäin tyytyväinen 250 kilometriin.

Jatka lukemista ”Päivä pyörän päällä – 12 tunnin ajo 5.9.2015 Kälviällä”

Renkaiden kestävyydestä

Laitoin keväällä alle uudet Duranot. Koko kesän niillä ajelin tyytyväisenä ja mietin, että onpa ollut vähän ongelmia renkaiden kanssa. Noin viitisen tuhatta kilometriä menikin ihan ongelmitta. Muutaman kerran taisi tuona aikana olla rengas tyhjänä, kun aamulla lähti, mutta kertaakaan ei ajon aikana tullut rengasrikkoa. Vaan nyt onkin saanut vimeiset viikot lähes päivittäin paikkailla renkaita.

Mun teoria tähän reikien määrän kasvuun on, että Duranon pintaan on tullut niin paljon pieniä reikiä, että pinta on pehmennyt ja siihen oikein tarttuu kaikki pienet ja terävät hiekanjyvät. Ja jos tällainen terävä pieni hiekanjyvä sattuu oikein sopivasti jäämään kumiin, niin se syö itsensä renkaan läpi ja puhkaisee sisäkumiin reiän. Kyseiset hiekanjyvät ovat välillä niin pieniä, että ei niitä meinaa löytää ollenkaan renkaasta. Ne olisi kuitenkin aina syytä saada pois, ettei rengas puhkea heti uudelleen.

Duranon pinta noin 5500 km jälkeen. Kulutuspinta on täynnä pieniä reikiä ja halkeamia.
Duranon pinta noin 5500 km jälkeen. Kulutuspinta on täynnä pieniä reikiä ja halkeamia.

Päätinkin nyt 5500 kilometrin jälkeen vaihtaa kuluneet renkaat vähemmän ajettuihin. Jospa nyt rengasrikot vähenisivät. Ainakaan kaikkein pienimpien kivien ja hiekanjyvien ei pitäisi nyt tarttua renkaaseen ainakaan vähään aikaan. Tosin joku hieman isompi terävä hiekoitussoran palanen voi edelleen renkaan puhkaista. Onneksi sitä ei näin syksyisin aivan niin paljon ole tiellä.

Tällaisia pienen pieniä ja veitsen teräviä hiekanjyviä löytyy renkaista.
Tällaisia pienen pieniä ja veitsen teräviä hiekanjyviä löytyy renkaista.

Eli 20″ Durano kestää tämän kokemuksen mukaan ajossa noin 5500 kilometriä, jonka jälkeen se ei pidä enään hiekanjyviä renkaan ulkopuolella. Tietääpä sitten ensi kesänä varautua hankkimalla valmiiksi uuden rengas satsin.

Pyöräilijän paikka liikenteessä

Aina välillä jossain nousee esiin keskustelu pyöräilijän paikasta liikenteessä.  Nopeilla kilpapyöräilijöillä on tapana ajaa kevyenliikenteenväylän sijasta ajoradalla autojen seassa. Joitakin autoilijoita taas vituttaa kaikki muut tien käyttäjät. Siinä onkin sitten soppa valmis, kun tällainen autoilija kohtaa pyöräilijän, joka ajaa ”väärässä paikassa”.

Yle julkaisi tällä viikolla artikkelin, jossa Itä-Suomen poliisilaitoksen ylikonstaapeli Kalle Oksman suosittelee nopeille pyöräilijöille maantien käyttöä.

 Ensisijaisesti toki kevyen liikenteen väylää tulisi käyttää, mutta tällaisilla kilpapyörillä kun ajetaan, niin suosittelen maantien käyttämistä.

-Kalle Oksman

Perusteluiksi Oksman sanoo samaa, mitä olisin myös itse käyttänyt ja myös huomannut:

Nopeudet pyörillä ovat niin suuret, että ne aiheuttaisivat enemmän vaaratilanteita kevyen liikenteen väylillä ihmisten seassa kuin maantiellä.

-Kalle Oksman

Nojapyöräfoorumilla pohdittiin tämän artikkelin innoittamana samaa ja sitä, että sen täytyy myös koskea nojapyöriä ja kinnereitä. Nimimerkki rutunen oli ottanut asiakseen käydä kysymässä paikalliselta poliisilaitokselta, että missä hänen kuuluisi nopealla pyörällään ajella.

Pienen odottelun jälkeen paikalla ollut konstaapeli ei löytänyt mitään kiveen hakattua siitä, missä minun tarkalleen tulisi ajaa. Rupean siis taas ajamaan autojen seassa tietyillä tieosuuksilla joilla koen sen liikenteen ja itseni kannalta sujuvammaksi ja turvallisemmaksi.

-rutunen

Tieliikennelaissakin on kohta, joka sallii pyörällä ajamisen muualla, kuin siihen tarkoitetulla tien osalla (esim. Kevyenliikenteenväylä)

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Joten voin yllä olevin perusteluin ajaa jatkossakin ajoradalla autojen seassa silloin, kun koen sen turvallisemmaksi.  Nojapyörällä nopeudet nousevat kuitenkin usein varsin korkeiksi, kuten esimerkiksi alla olevassa videossa. Noin suurilla nopeuksilla aiheuttaisin vain vaaratilanteita kevyenliikenteenväylällä, jonka suurin sallittu nopeus on viereisen ajoradan suurin sallittu nopeus. Omaa näkyvyyttäni autojen seassa olen yrittänyt parantaa valoilla ja heijastimilla.

 

Lisäys

Iltalehdessä lukija kysyi aiheesta ja Esko Riihelä vastasi.

Uusi iskunvaimennin

Hurricanen alkuperäinen iskunvaimennin on tuntunut todella pehmeältä ja se on polkiessa pompottanut ikävästi. Sellainen tuntuma on jäänyt, että osa tehosta hukkuisi iskunvaimentimen jousen pumppaamiseen. Niinpä päätin päivittää vanhan iskunvaimentimeen ilmaiskariin.

Tilasin Saksasta halvimman ilmaiskarin minkä löysin. Rock Shox Monarch R. Sen mukana tuli myös pumppu, jolla iskarin ilmamäärää voi säätää. Sen lisäksi iskarissa on säätö reboundille, eli sille, kuinka nopeasti jousi palautuu.

image

Uusi Rock Shox on saman mittainen, kuin vanha iskunvaimennin. Valitettavasti kiinnitysreiät ovat vaan eri kokoiset, joten vanhan vaimentimen kiinnitysholkit eivät sopineet suoraan uuteen vaimentimeen. Onneksi holkit ovat muovia tai nailonia, joten niitä oli helppo ohentaa siten, että mahtuvat uusiin reikiin.

Kiinnitysholkkien kavennusta
Kiinnitysholkkien kavennusta

Sain lopulta uuden vaimentimen paikoilleen, vaikka aluksi näytti että se ei sovi paikalleen. Jäi sinne lopulta riittävästi rakoa rungon ja iskarin väliin.

Tiukka sovite. Kovin vähän tilaa iskunvaimentimen rungon ja pyörän rungon välillä
Tiukka sovite. Kovin vähän tilaa iskunvaimentimen rungon ja pyörän rungon välillä

Testilenkille sitten tehtaan säädöillä. Ajotuntuma oli heti ihan erilainen. Tienpinnan epätasaisuudet tuntuivat paljon selvemmin, eli uusi ilmaiskunvaimennin on paljon jäykempi, kuin vanha ja väsynyt vaimennin. Tuntui, että polkiessa pompottaminen väheni paljon ja, että teho välittyy paremmin tiehen. Testilenkin jälkeen päätin lisätä vähän painetta iskariin. Siitä tuli vielä hieman jäykempi ja toivottavasti pompottaminen väheni entisestään. Yritin säätää paineen siten, että vaimennin painuu sisään n. 25% kun istuu pyörän päälle. Vaimentimen männänvarren kyljessä on tätä säätöä varten kätevä asteikko ja ympärillä O-rengas, joka männän painuessa sisään, merkkaa kohdan mihin asti se painui. Reboundin koitin säätää siten, että pompottaminen olisi mahdollisimman vähäistä. Eli se taisi jäädä aika hitaalle.

Uusi iskunvaimennin paikallaan. Säätöasteikko männänvarren kyljessä.
Uusi iskunvaimennin paikallaan. Säätöasteikko männänvarren kyljessä.
Testilenkillä
Testilenkillä

Ehkä vielä pitää pientä hienosäätöä tehdä. Täältä tähän.