Tänään sain tietää, että tilaamani kinneri, Carbon Quest, on pian lähdössä tehtaalta Hollannista kohti Suomea. Nämä ovat olleet pitkiä viikkoja, kun on niin kovasti pitänyt odottaa maaliskuuta ja sitä, että jonkin kuljetusyhtiön auto tuo ison paketin pihaan. Vielä on odottamista jäljellä ehkä noin neljä pitkää viikkoa, tai sen aikaa, että kuljetusyhtiö saa paketin kuskattua tänne. Joka tapauksessa se tuntuu toivottoman pitkältä ajalta.
Flevo roof. Katto on, loput pyörästä puuttuu vielä.
Mutta tässä odotellessa olen jo aloittanut tulevan pyöräni varustelun. Tilasin Flevobikeltä jo aiemmin mainitsemani kevyen kangas katon, eli Flevo roof tai Versatile roof nimisen katon. Taitaa olla itse asiassa neopreeniä se materiaali siinä katossa. Myös uusi pyöräilytietokone Garmin Edge 810 on tulossa ja siihen muutama anturi.
Velomobielin Theo lähetti kuvan mun uudesta pyörästä. Tässä siis ensi silmäys minun uuteen Questiin.
Quest nro. 787. Kuva: Velomobiel.nl
Ja sitten lisää intensiivistä odottamista. Täältä tähän.
Laitoin jo aiemmin mainitsemani Quest kinnerin tilaukseen. Tänään nimeni ilmeistyi Velomobiel.nl:n tilauslistan sijalle 23. Pyörän pitäisi saapua maaliskuun lopulla, juuri sopivasti ajokauden alkuun. He varmaan olisivat pystyneet toimittamaan pyörän nopeamminkin, mutta sanoin, että ei ole kiirettä, kun ei sillä kuitenkaan voi lumessa ajaa.
Tulossa siis hiilikuituinen oranssi Quest lähes kaikilla lisävarusteilla. Siihen tulee tupla ajovalot, tupla peilit ja peilikupit, kaksi akkua, nostokahva, gps teline, kamerateline peiliin, pieni tuulilasi, käsituet ja niskatuki. Vakiovarusteina on ajovalot, jarruvalo, suuntavilkut, rumpujarrut, töötti ja kilikello. Lisäksi aion erikseen hankkia pari erilaista kuomua. Kevyt kangaskatto jonka voi ottaa kesällä mukaan sateen varalta ja kova racing hood, jolla pitäisi saada muutama km/h lisää huippunopeutta. Kovan katon kanssa minun tuleva Quest näyttäisi suurin piirtein tältä:
Kovasti tekisi mieli suunnitella seuraavan ajopelin hankintaa. Tätä suunnittelin oikeastaan jo ennen ensimmäisen nojapyöräni hankintaa, mutta rahatilanne ei ole vielä antanut myöten. Toivottavasti kohta alkaa olemaan säästöt kasassa, jotta voin lopultakin hankkia velomobiilin. Tässä tulee teille, blogini molemmille lukijoille, tarinaa siitä, mikä on velomobiili ja miksi olen päättänyt sellaisen hankkia. Lisäksi listaan vähän valintaperusteita. Nimittäin vaihtoehtoja on yllättävänkin paljon.
Mikä?
Velomobiili eli suomeksi kinneri. Wikipedia kertoo kinneristä näin:
Kinneri eli polkuauto, myös ”velomobiili”, on jaloilla poljettava ihmiskäyttöinen ajoneuvo, nykyisin usein korilla varustettu kolmipyöräinen nojapyörä. Kinnerissä on polkupyöristä pienin ilmanvastus, ja siten suurin huippunopeus.
Mitä siellä on sisällä? (Kuva: Velomobiel.nl)
En itse tykkää käyttää nimitystä polkuauto, koska siitä tulee mieleen lähinnä lasten lelu. Velomobiili ei ole lelu. Nykyaikainen kaupallinen velomobiili on usein lasi- tai hiilikuidusta sekä alumiinista valmistettu, ja aerodynaamisesti muotoiltu kolmipyörä. Aerodynaaminen muotoilu takaa sen, että sillä voi tasaisella tiellä ajaa melko pienillä ponnistuksilla lähes mopon vauhtia ja sopivassa alamäessä voi päästä jopa yli 100 km/h. Ei kuulosta lelulta. Siksi käytänkin mieluummin nimitystä velomobiili tai kinneri. Tässä artikkelissa käytän enemmän nimitystä velomobiili, koska se on kansainvälisesti ymmärretty termi, toisin, kuin kinneri.
Hurricanen alkuperäinen iskunvaimennin on tuntunut todella pehmeältä ja se on polkiessa pompottanut ikävästi. Sellainen tuntuma on jäänyt, että osa tehosta hukkuisi iskunvaimentimen jousen pumppaamiseen. Niinpä päätin päivittää vanhan iskunvaimentimeen ilmaiskariin.
Tilasin Saksasta halvimman ilmaiskarin minkä löysin. Rock Shox Monarch R. Sen mukana tuli myös pumppu, jolla iskarin ilmamäärää voi säätää. Sen lisäksi iskarissa on säätö reboundille, eli sille, kuinka nopeasti jousi palautuu.
Uusi Rock Shox on saman mittainen, kuin vanha iskunvaimennin. Valitettavasti kiinnitysreiät ovat vaan eri kokoiset, joten vanhan vaimentimen kiinnitysholkit eivät sopineet suoraan uuteen vaimentimeen. Onneksi holkit ovat muovia tai nailonia, joten niitä oli helppo ohentaa siten, että mahtuvat uusiin reikiin.
Kiinnitysholkkien kavennusta
Sain lopulta uuden vaimentimen paikoilleen, vaikka aluksi näytti että se ei sovi paikalleen. Jäi sinne lopulta riittävästi rakoa rungon ja iskarin väliin.
Tiukka sovite. Kovin vähän tilaa iskunvaimentimen rungon ja pyörän rungon välillä
Testilenkille sitten tehtaan säädöillä. Ajotuntuma oli heti ihan erilainen. Tienpinnan epätasaisuudet tuntuivat paljon selvemmin, eli uusi ilmaiskunvaimennin on paljon jäykempi, kuin vanha ja väsynyt vaimennin. Tuntui, että polkiessa pompottaminen väheni paljon ja, että teho välittyy paremmin tiehen. Testilenkin jälkeen päätin lisätä vähän painetta iskariin. Siitä tuli vielä hieman jäykempi ja toivottavasti pompottaminen väheni entisestään. Yritin säätää paineen siten, että vaimennin painuu sisään n. 25% kun istuu pyörän päälle. Vaimentimen männänvarren kyljessä on tätä säätöä varten kätevä asteikko ja ympärillä O-rengas, joka männän painuessa sisään, merkkaa kohdan mihin asti se painui. Reboundin koitin säätää siten, että pompottaminen olisi mahdollisimman vähäistä. Eli se taisi jäädä aika hitaalle.
Uusi iskunvaimennin paikallaan. Säätöasteikko männänvarren kyljessä.Testilenkillä
Ehkä vielä pitää pientä hienosäätöä tehdä. Täältä tähän.
Sunnuntaina 28.6 järjestettiin Arvon kuntoajo pyöräilytapahtuma jo viidennen kerran. Tällä kertaa myös minä uskaltauduin mukaan. Reittivaihtoehtoja oli neljä: 30 km, 60 km, 140 km ja 210 km. Ilmoittauduin 140 km matkalle. Edellisellä viikolla kävin testaamassa reitin. Silloin ajoaikaa kertyi neljä tuntia ja yhdeksäntoista minuuttia, joten päätin asettaa tavoitteeksi ajaa sunnutaina kyseinen reitti noin neljässä ja puolessa tunnissa.
Sunnuntai aamuna kello yhdeksän lähti liikkeelle ensimmäinen pyöräilijäryhmä ajamaan 210 km lenkkiä. 140 km lenkin lähtö oli puoli tuntia myöhemmin ja lyhyempien lenkkien lähtö siitä puolituntia myöhemmin.
Lenkin alkuun kuului lyhyt ”kunniakierros” Kälviän kirkonkylän ympäri, jonka jälkeen matka jatkui Ullavan suuntaan. Vaikka kyseessä ei ollut kilpailu vaan kuntoilutapahtuma, niin silti tapahtumassa oli ajanotto 140 km nopeimmalle polkijalle. Joten kilpapyöräilijöiden selät hävisivät aika nopeasti horisonttiin. Ajoin alkumatkalla n. 30 km/h kulkevan ryhmän mukana. Se oli ainoana nojapyöräilijänä hieman hankalaa. Välillä minä menin muita nopeampaa ja välillä muut meni minua nopeampaa. Kovasti valittelivat muut pyöräilijät, että nojapyörän perässä ajamalla ei paljon peesi apua saa. Ullavaan saavuttaessa oli porukka jo hieman harventunut. Hitaammat oli jääneet taakse. Pysähdyin Ullavassa 30 km huoltopisteelle. Osa porukasta jatkoi matkaa ja osa jäi pitämään taukoa. Jatka lukemista ”Arvon kuntoajo 2015, Kälviä”
