Tuhannen kilometrin jälkeen

Nyt on jo reilusti yli tuhat kilometriä tullut ajettua Questillä ja se alkaa tuntumaan jo omalta. Aikaisemmassa postauksessa valittelin ohjauksen äkkinäisyyttä kovassa vauhdissa. Siihen olen tottunut ja olen oppinut hallitsemaan pyörän kovemmissa vauhdeissa, aivan kuten arvelinkin. Olen myös oppinut paremmin hahmottamaan missä kaikki kolme rengasta kulkevat, joten tien pienien kuoppien väistäminen on alkanut sujua. Isompia kuoppia pitää sitten väistää enemmän.

Ostokset mahtuu hyvin mukaan.
Ostokset mahtuu hyvin mukaan.

Etuvaihtajan kanssa on ollut hieman ongelmia. Aluksi ongelmana oli se, että se ei vaihtanut kunnolla pienimmälle eturattaalle. Sen sain ratkaistua osittain jo aiemmin. Aivan täysin sitä ei taida saadakkaan toimimaan ja aina välillä joutuu kantapäällä auttamaan ketjun rattaalle. Mutta onneksi pienintä ratasta tarvii hyvin harvoin. Sitten ilmeni ongelmaa isoimman eturattaan kanssa. Ketju tipahti isoimmalle rattaalle vaihtaessa muutaman kerran pois päältä kokonaan ja pari kertaa se jumiutui rattaan ja kammen väliin aika pahasti. Siitä ongelmasta pääsin säätämällä vaihtajan H-rajoitinruuvia kireämmälle, jolloin vaihtajan häkki ei liiku niin kauas rattaan ulkopuolelle. Tämäkin säätö oli aika pienestä kiinni. Nyt kun etuvaihtaja toimii hyvin, niin on ollut kyllä nautinto ajaa.

IMG_7812

 

Jatka lukemista ”Tuhannen kilometrin jälkeen”

Vielä muutama sana revontulien kuvaamisesta

Aikaisemmin ihmettelin Ylen jutussa kerrottuja vinkkejä revontulien valokuvaamisesta ja sittemmin kävin kokeilemassa revontulien kuvaamista niillä vinkeillä. No enhän minä aivan täysin niitä ohjeita noudattanut. Ihmettelin neuvottua suuren aukon käyttöä. Itse en ihan suurimmalla mahdollisella aukolla kuvannut, vaan käytin suurin piirtein f5 aukkoa. ISO arvona noin 1000. Kokeilin aluksi suuremmalla aukolla ja ISO arvolla, mutta päädyin pienentämään molempia, koska kuvat eivät enään näyttäneet yöllä kuvatuilta. Valotusaika oli 20s. Valkotasapainon pidin automaatilla, mutta tajusin lopulta kuvata raw -formaatissa, niin saan enemmän mahdollisuuksia parannella kuvaa jälkikäteen.

Suurin mahdollinen aukko, eli 1.8, jäi kokeilematta, mutta ehkä sitä pitää testata ensi kerralla. Olisi myös syytä hankkia laajakulmaisempi linssi. 35 millisellä ei saa koko taivasta kuvaan, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta silti sain huomattavasti parempia kuvia, kuin ensimmäisellä kerralla. Pitäisi myös hankkia kaukolaukaisin, jotta välttyisi kameran tärähtämiseltä. Ajastimen kanssa kikkailu tuntuu aina vähän hölmöltä.