Juhannuspyöräilyt / Midsummer cycling

Scroll down for English version.

Valmiina lähtöön. Vielä vähän sumua. / Ready to go. Still some fog.
Valmiina lähtöön. Vielä vähän sumua. / Ready to go. Still some fog.

Jo monena kesänä olen suunnitellut ajavani pyörällä mökille Manamansaloon, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ei ole joko kerennyt tai uskaltanut. Matkaa sinne kertyy kuitenkin yli 230 km. Nyt päätin sitten ajaa mökille juhannuksena, kun sää näytti suosivan ja on tällaisille pitkille matkoille sopiva pyöräkin.

Lähdin liikkeelle perjantai aamuna noin kello yhdeksän aikoihin. Aikaisemmin aamulla oli ollut kova sumu, joten silloin ei olisi ollut turvallista ajaa isoja teitä. Enkä muutenkaan olisi kerennyt paljon aikaisemmin liikkeelle. Yritin ajaa sellaista vauhtia, mikä tuntuu kevyeltä. Nopeus asettui johonkin 34 km/h paikkeille. Ensimmäiset 35 km Kannukseen ja Eskolaan on leveää valtatietä, jossa on ärsyttävä tärinäraita reunassa. Onneksi pientaretta oli sen verran, että Quest mahtui kulkemaan siellä hyvin.

Tärinäraita. / Rumble strip.
Tärinäraita. / Rumble strip.
Molempina päivinä sama reitti. / Same route on both days.
Molempina päivinä sama reitti. / Same route on both days.

Vähän ennen Ylivieskaa sattui harvinainen tapaus. Vastaan tuli nimittäin toinen kinneri. Mika oli lähtenyt aamulla Oulusta Kokkolaan vihreällä Questillään. Pysähdyttiin tien laitaan ja vaihdettiin kuulumisia ja vertailtiin hieman pyöriämme. Oli mukava tavata ”lajitoveri”.

Kinnerikokoontuminen. / Velomobile meet.
Kinnerikokoontuminen. / Velomobile meet.

Jatka lukemista ”Juhannuspyöräilyt / Midsummer cycling”

Työkalu kampien pyörittämiseen ja vaihteiden säätämiseen

Päätin nyt sitten jatkaa ketjua yhdellä lenkkiparilla, kuten aiemmin uhkailin. Mutta, jotta hommasta tulisi yhtään mitään, piti ensiksi keksiä jokin keino pyörittää kampia samalla, kun työskentelee kinnerin lattialla istuimen takana.

Kammenpyöritystyökalu. Eli harjan varsi rautalangalla polkimeen kiinni.
Kammen pyöritys työkalu. Eli harjan varsi rautalangalla polkimeen kiinni.

Muistin, että olen joskus nähnyt erään blogin, jossa kirjoittaja oli keksinyt työkalun kampien pyörittämiseen. Sitä ideaa mukaillen, porasin harjanvarteen pienen reiän ja sidoin sen polkimeen kiinni rautalangalla. Tätä nerokasta työkalua käyttämällä oli helppo pyörittää kampia ja samalla etsiä ketjusta jatkon kohta.

Helppo pyörittää kampia etänä.
Helppo pyörittää kampia etänä.

Jatko löytyi helposti, joten lisäsin siihen yhden lenkkiparin, jonka jälkeen rasvasin ketjun. Varmistin paikallaan pyörittämällä, että kaikki vaihteet toimii ja lähdin tosi lyhyelle testilenkille. Nyt kaikki vaihteet toimivat hyvin. Myös se yhdistelmä, jossa edessä ja takana on isoimmat hammasrattaat käytössä, joka ei aiemmin toiminut kunnolla.

 

 

Kesärenkaat

Ilmat ovat hieman alkaneet lämmetä ja hiekoitussora on jo kerätty pois pyöräteiltä, joten oli aika vaihtaa Questiin kesärenkaat. Talvella, kun odottelin Questin saapumista, oli aikaa miettiä kesän rengasvalintoja. Lueskelin hollantilaisen Wim Schermerin blogia. Wim on tehnyt paljon rengastestejä yleisesti kinnereissä käytetyille renkaille. Niinpä päätin hyödyntää rengasvalinnassani Wimin testituloksia. Äkkiseltään voisi kuvitella, että mitä kapeampi ja kevyempi rengas, sitä kevyempi vierintävastus. Näin ei kuitenkaan Wimin testien mukaan aina ole. Toki kapeat maantierenkaat ovat saaneet hyviä tuloksia testissä, mutta niin on myös moni muukin rengas. Myös ajomukavuuteen kannattaa panostaa. Leveät renkaat ovat yleensä pehmeämpiä, joten ajotuntuma on miellyttävämpi. Renkaan aiheuttamalla ilmanvastuksella ei ole merkitystä kinnerissä, koska rengas on lähes kokonaan korin sisäpuolella.

Wim Schermerin mukaan hänen testeissään eturenkaista yllättäjäksi nousee 50-406 Vredestein F-Lite, joka rullaa kevyesti myös matalissa lämpötiloissa. Yleensä renkaiden vierintävastus kasvaa lämpötilan laskiessa. Mutta F-Lite ilmeisesti säilyttää ominaisuutensa myös kylmemmässä. Olen lukenut muualta, että F-Lite ei ole kovin kestävä rengas, eli saattaa puhjeta herkästi. Se on myös melko leveä (50 mm) joka Questiin asennettuna rajoittaisi kääntösädettä melko paljon.

Pesty ja vahattu, odottaa renkaiden vaihtoa.
Pesty ja vahattu, odottaa renkaiden vaihtoa.

Toinen omasta mielestäni yllättävä rengas Wimin testeissä on 50-406 Schwalbe Shredda, joka rullaisi vielä F-Liteäkin kevyemmin. Se on itseasiassa Wimin testitulos taulukossa toiseksi kevyiten rullaava rengas. Shredda on todettu maailmalla suhteellisen kestäväksi kinnerikäytössä, mutta tämäkin on leveä ja rajoittaa mielestäni liikaa Questin kääntyvyyttä normaalikäytössä. Mutta jos osallistun joskus johonkin kisoihin, harkitsen kyllä vakavasti 50 mm Shreddaa eturenkaiksi.

Jatka lukemista ”Kesärenkaat”

Pyöräilyä ja valokuvausta

Päätinpä sitten kokeilla, sopiiko valokuvauskamppeet ja pikapiilo Questin kyytille. Yllättävän hyvin siellä on tilaa ja sainkin kaiken tarvittavan mahtumaan mukaan. Ei muuta, kuin sitten vaan kokeilemaan löytyykö yhtään lintua. No ei tarvinut onneksi kauas kinneriä polkea, kun jo löytyi kuvattavaa. Todisteet Questin kuljetuskapasiteetista löytyvät oheiselta videolta ja lintujen kuvat tuosta alta.

Tuhannen kilometrin jälkeen

Nyt on jo reilusti yli tuhat kilometriä tullut ajettua Questillä ja se alkaa tuntumaan jo omalta. Aikaisemmassa postauksessa valittelin ohjauksen äkkinäisyyttä kovassa vauhdissa. Siihen olen tottunut ja olen oppinut hallitsemaan pyörän kovemmissa vauhdeissa, aivan kuten arvelinkin. Olen myös oppinut paremmin hahmottamaan missä kaikki kolme rengasta kulkevat, joten tien pienien kuoppien väistäminen on alkanut sujua. Isompia kuoppia pitää sitten väistää enemmän.

Ostokset mahtuu hyvin mukaan.
Ostokset mahtuu hyvin mukaan.

Etuvaihtajan kanssa on ollut hieman ongelmia. Aluksi ongelmana oli se, että se ei vaihtanut kunnolla pienimmälle eturattaalle. Sen sain ratkaistua osittain jo aiemmin. Aivan täysin sitä ei taida saadakkaan toimimaan ja aina välillä joutuu kantapäällä auttamaan ketjun rattaalle. Mutta onneksi pienintä ratasta tarvii hyvin harvoin. Sitten ilmeni ongelmaa isoimman eturattaan kanssa. Ketju tipahti isoimmalle rattaalle vaihtaessa muutaman kerran pois päältä kokonaan ja pari kertaa se jumiutui rattaan ja kammen väliin aika pahasti. Siitä ongelmasta pääsin säätämällä vaihtajan H-rajoitinruuvia kireämmälle, jolloin vaihtajan häkki ei liiku niin kauas rattaan ulkopuolelle. Tämäkin säätö oli aika pienestä kiinni. Nyt kun etuvaihtaja toimii hyvin, niin on ollut kyllä nautinto ajaa.

IMG_7812

 

Jatka lukemista ”Tuhannen kilometrin jälkeen”

Tämähän on hauskaa!

Nyt alkaa olla jo melkein 400 kilometriä Questillä takana, joten jonkinlainen tuntuma pyörään on jo tullut. Vaikka aluksi tuntui, että se kulkee nastarenkailla kuin kivireki, on kinnerillä ajaminen ollut kuitenkin hauskaa. Ja kun tiet ovat sulaneet, on vauhtia alkanut löytymään. Hitaassa vauhdissa pyörä kulkee vakaasti ja on rento ajaa, koska kolmipyörä ei kaadu vauhdin loppuessa, kuten kaksipyöräinen tekee. Kolmipyöräisyys tuo myös muita jänniä ominaisuuksia kaksipyöräiseen verrattuna. Jos esimerkiksi tie on kallellaan johonkin suuntaan, (niin kuin se yleensä onkin) on myös pyörä kallellaan. Se tuntuu aika hassulta. Tien kolojen väistäminen on paljon vaikeampaa. En oikein vielä hahmota missä kohtaa kaikki renkaat kulkevat. Kaarteissa ajaminen on myös erilaista. Jos kääntää liian suuressa vauhdissa, saattaa koko pyörä kaatua.

Nopeuden kasvaessa ohjaus muuttuu äkkinäiseksi ja epävakaan tuntuiseksi. Kovaa polkiessa koko pyörä keinuu puolelta toiselle polkemisen tahdissa. Jos silloin puristaa ohjaustangosta kovasti, tekee pyörä äkkinäisiä liikkeitä, mutta rennosti ohjaustankoa pidellessä meno on hieman vakaampaa. Yli 40 km/h nopeudessa meno tuntuu jo melko epävakaalta, mutta siihen tottuu ja luulen, että muutaman sadan kilometrin jälkeen osaan jo paremmin hallita suuria nopeuksia.

Ohi ajavat rekat eivät heilauta pyörää kovin pahasti, mutta kova sivutuuli tuntuu vaikuttavan aika voimakkaasti Questiin. Runko on sen mallinen, että sivusta puhaltava tuuli luo rungon toiselle puolelle pyörteen, joka muodostaa imun tuulen suuntaan. Eli silloin sivutuulen voima vielä voimistuu. Pahimmassa tapauksessa koko pyörä saattaa kuulemma lentää nurin. Mutta en usko, että täällä päin kovin usein on ihan niin voimakkaita tuulia.

Vaikka pakkaset tulivat takaisin, ovat tiet kuitenkin sulana. Niinpä päätin vaihtaa nastarenkaat Marathon Plus renkaisiin, jotta voisin kokea kesäisiä nopeuksia. Jopas se kulki kevyesti verrattuna nastarenkaisiin ja vauhtia tuli reilusti lisää. Vaikka oli vastatuuli ja vaikka Marathon Plus renkaat eivät ole mitenkään nopeat, niin silti ajoin lenkin suuremmalla keskinopeudella, kuin nojapyörällä viime kesänä. Kyllä kinnerillä ajaminen on kivaa!

Ilmastointiteippi pistosuojanauhana

20″ Marathon Winter nastarenkaissa on sellainen ominaisuus, että muutaman sadan kilometrin jälkeen nastat alkavat pureutumaan kumin läpi ja lopulta puhkaisevat sisäkumin. Huomasin sen jo viime talvena. Silloin meni nastat läpi uusista renkaista n. 600 kilometrin jälkeen. Kun tänä talvena ensimmäisen kerran alkoi ilma karata renkaasta nastan kuluttamasta reiästä, ajattelin keksiä jonkin paremman ratkaisun. Päätin kokeilla laittaa ilmastointiteippiä renkaan sisäpintaan pistosuojanauhaksi. Kiersin kolme kierrosta teippiä renkaaseen siinä toivossa, että nastat eivät niin herkästi pureutuisi sisäkumiin asti. Nyt 800 kilometriä myöhemmin voin todeta, että rengas ei kertaakaan puhjennut, joten ilmastointiteippi toimi tässäkin tapauksessa hyvin. Vierintävastus tietenkin kasvaa teipin myötä, mutta nopeus ei ole tärkeintä talvella. Tärkeintä on, ettei joudu paikkailemaan renkaita huonossa kelissä.

 

Teipin kunto 300 kilometriä sitten.

Kaikki ei tykkää velomobiileista

Tänään kohtasin ensimmäistä kertaa ”hullun autoilijan”, jolla oli selvästikin jotain minua vastaan. Tai sitten hänellä ei ollut vaan mitään käsitystä siitä mitä näki. Ajelin kaikessa rauhassa Kasitietä pohjoiseen. Tien reunassa kulkee ärsyttävä tärinäraita ja sen takana pientareella on sohjoa. Quest ei luultavasti edes mahtuisi sinne kapealle pientareelle, joten ajoin kaistan oikeaa reunaa, niin lähellä tärinäraitaa, kuin uskalsin. Sitten minut ohittanut ja oudosti käyttäytynyt auto jäi P-paikalle odottamaan. Ohi ajaessani kuski tööttäili vihaisesti. Ihmettelin sitä kovasti. Sitten hän lähti perääni ja uudestaan ohittaessaan minut, huusi ikkunasta ”Se on laiton vehe!” ja viittoili minua poistumaan tieltä.

Se on laiton vehe!

No, hän ei ilmeisesti tiennyt yhtään, mistä on kysymys. Onhan se ymmärrettävää, että kun näkee tiellä valtavan porkkanan näköisen laitteen, niin se on pelottavaa ja varmasti tuntuu siltä, että kyseessä täytyy olla laiton peli. Tai sitten kaikki ei vaan tykkää velomobiileista. Oikeastihan kyseessä on ihan laillinen laite eikä mitään lakia rikottu. Onneksi kaikki tarttui kuitenkin videolle 😀

Ajattelin jakaa tämän tapauksen, koska tämä oli minulle ensimmäinen kerta kinnerillä ajaessani, kun kohtasin jotain tällaista. Eikä tämä varmasti jää viimeiseksi. Mutta en ala jatkossa kirjaamaan kaikkia vastaavia tapahtumia ylös, koska se ei olisi reilua ja siitä saa pian mulkun maineen. Näitä kun kohtaa, pitää vaan iloisesti hymyillä ja nostaa kättä 🙂