Pyöränhuoltoa

Tuli tehtyä tuossa tammikuun kovien pakkasten aikana vähän isompi huolto pyörälle. Puhdistin ketjut ja rattaat, vaihdoin ketjun tukipylpyrät päikseen, vaihdoin etunavan laakerin kartiot, tarkistin jarrut ja vähän muutenkin putsailin pyörää joka puolelta. Perusteellinen huolto oli opettava kokemus. Tuli pyörän rakenne ja toiminnot vielä enemmän tutuksi.

Ketjut ja takapakan pesin työpaikan ultraäänipesurilla. Lopputulos oli hyvä ja säästyi ylimääräiseltä hinkkaamiselta. Kulumisen tasaamiseksi vaihdoin ketjun tukirattaat päikseen. Challengen valmistamat rattaat ovat muovia, mutta näyttivät vielä olevan ihan käyttökelvolliset. Pitänee ensi talvena hankkia uusia rattaita. Ketjun suojaputki oli myös hieman kuluneen näköinen. Toistaiseksi käänsin sen eri asentoon, kuin missä se oli, mutta uuden putken joutuu varmaan jossain vaiheessa hankkia. Etupyörän laakerin kartioihin oli muodostunut ikäviä kulumisjälkiä. Huomasin ne jonkun renkaan paikkauksen yhteydessä, kun pyörittelin vannetta käsissä. Pyörimisessä oli havaittavissa selvää ”rohinaa” ja epätasaisuutta. Joten hankin uuden etuakselin ja laakerin kartiot. Pelkät kartiot olisivat riittäneet, mutta eipä ollut tarjolla, kuin koko setti akseleineen päivineen.

Sitten tietenkin kiertelin pyörää ja tarkistelin, että kaikki on kunnossa. Tarkistin jarrupalat ja lopuksi säädin jarrut. Istuimen säädin pystympään ajoasentoon talven liukkaita varten. Pitää sitten keväällä kesärenkaiden vaihdon yhteydessä säätää ajoasento takaisin makaavammaksi.

Laitanpa tähän vähän kuvia huoltoprojektista.

Talvipyöräily

Laitoin nojapyörään nastarenkaat. Nyt ei ainakaan voi käyttää liukkautta tekosyynä sille, että ei voisi pyöräillä.

Nojakin 20″ renkaille on nastarenkaat melko harvassa. Löysin kuitenkin Schwalben Marathon Winter renkaat, joita on myös 406-kokoa. Tänään sitten kävin testilenkin kyseisillä kumeilla. Melko raskaat poljettavat, mutta pitoa on jäätiköllä ihan sopivasti. Jos on ohut koskematon lumikerros tiellä, niin kulku on aika vakaata, mutta heti jos lumessa on pyörän tai jalanjälkiä, niin ajaminen käy epävakaaksi varsinkin nopeuden kasvaessa. Mutta uskon, että näillä renkailla tulee kuitenkin talvella ajettua jonkin verran. Paksussa lumessa tuskin tulee ajettua.

Schwalbe Marathon Winter
Schwalbe Marathon Winter
Talvipyöräilyä. Näin ohuessa lumessa oli vielä ihan miellyttävää pyöräillä.
Talvipyöräilyä. Näin ohuessa lumessa oli vielä ihan miellyttävää pyöräillä.

Testissä: Radical Desing Banana S -nojapyörän sivulaukut

Koko kevään mua on vaivannut sellainen pieni juttu, että nojakilla ei oikein voi kuljettaa mitään. Pystypyörällä pystyi tarvittaessa heittämään repun selkään ja siellä kulki kaikki tarvittava.  Nojakkiin mulla on pieni takalaukku, jossa kulkee vesipullo, muutama työkalu ja varakumit. Kovin paljon muuta sinne ei mahdukaan, mutta se riittää silti useimpiin tilanteisiin.  Niihin tilanteisiin, joihin se ei riitä, mietin kaikenlaisia edullisia vaihtoehtoja kuljetuskapasiteetin kasvattamiseen. Kokeilin Bilteman parin kympin polkupyörän sivulaukkua, joka oli periaatteessa ihan hyvä, mutta ei sitten kuitenkaan oikein toiminut nojakissani. Se olisi vaatinut erilaisen tavaratelineen, jossa olisi sivutuet. Ilman minkäänlaista tukea, laukun pohja vastasi ketjuun ja hammaspyöriin.

Radical Designin laukut
Radical Designin laukut

Lopulta sitten päädyin näihin hollantilaisiin banaanin mallisiin nojapyörän sivulaukkuihin. Ei mikään edullinen ratkaisu, mutta ovat saman valmistajan (Radical Design) tekeleitä, kuin käyttämäni takalaukku, joten laatu on tuttua. Nämä laukut, vaikka ovatkin kokoa S, ovat kuitenkin sen verran isot, että eipä näitäkään oikein viitsisi ilman mitään sivutukia käyttää. Ilman tukia laukku tulisi liian lähelle ketjua joka saattaisi hangata laukkuun reiän. Niinpä askartelin itse istuimen alle kätevät sivutuet laukuille. 40 litran tilavuudellaan nämä laukut riittävät kyllä meikäläisen lähes jokaiseen kuljetustarpeeseen. Nyt voin napata kuvausvermeitä mukaan tai käydä pyörällä kaupassa.

Jatka lukemista ”Testissä: Radical Desing Banana S -nojapyörän sivulaukut”

Säätöjä

Kesäksi pitäisi saada nojapyörään vähän lisää vauhtia. Niinpä laitoin alle keveämmät ja nopeammat renkaat, poistin ylimääräistä massaa (eli lokasuojat) ja säädin ajoasentoa matalammaksi. Nyt pyörän pitäisi rullata keveämmin ja ilmanvastusta pitäisi olla hieman vähemmän.

Kuvissa vertailtavana uusi ja vanha ajoasento:

Pikaisen kuudenkymmenen kilometrin testilenkin jälkeen voin todeta, että pyörä rullaa keveästi ja vauhtiakin riittää. Keskinopeudeksi tuli 26,5 km/h vaikka tuuliolosuhteet olivat vaikeat. Huomaa, että tuuli ei vaikuta matalaan nojapyörään läheskään yhtä paljon, kuin pystypyörään. Ja nyt, kun säädin ajoasentoa matalemmaksi, niin on tuulen vaikutus vielä vähäisempi. Mutta ei vastatuuleen ajaminen edelleenkään mitään herkkua ole.

Ei muuta, kuin lisää kilometrejä. Täältä tähän.

Duranot alle ja menoksi
Duranot alle ja menoksi

Nojapyöräily

Nyt on sitten pari sataa kilometriä nojapyöräilyä takana ja tasapaino, joka oli aluksi hieman hakusessa, on löytynyt.  Tässä onkin ollut nyt aika hyviä pyöräilykelejä koko talven. Lumella ja jäällä tällä Hurricanella ei ole kyllä kovin miellyttävä ajella, koska tasapainoilu tapahtuu pääasiassa ohjaustankoa kääntelemällä. Ja jos etupyörältä katoaa pito, niin varmasti lentää nurin. Hurricanen pienet 20″ renkaat eivät myöskään oikein sovellu lumessa ajamiseen, mutta onneksi lunta on ollut aika vähän.

Hurricane
Challenge Hurricane

Kokeilin pyörän mukana tullutta verkkomaista istuin pehmikettä alkuperäisen kovan vaahtomuovin tilalle. Ja kuten kuvasta näkyy, on se jäänyt käyttöön. Verkkopehmuste ei ehkä ole niin tukeva, mutta ilma kiertää paremmin.

Huomasin jo aluksi, että pyöräillessä joutuu tekemään ylimääräistä työtä, jotta jalat pysyvät polkimilla, koska polkimet ovat niin korkealla penkkiin nähden. Normaalissa pystypyörässä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska pyöräilijä on polkimien yläpuolella. Hurricanessa oli valmiiksi polkimet, joissa toisella puolella on lukko ja toisella puolella normaali maastopyörän pedaali. Eilen sitten hankin pyöräilykengät ja pääsin kokeilemaan lukkopolkimia. Ero entiseen on huomattava. Nyt jalat pysyvät polkimilla ja sen lisäksi saa vielä polkemisesta irti enemmän tehoa. Lukkopolkimissa on vielä vähän opettelua, mutta tulipa niiden kanssa jo yksi hätäjarrutus kokeiltua. En kaatunut.

Jatka lukemista ”Nojapyöräily”

Nojapyörä

Sain joskus jo pitkän aikaa sitten päähäni, että nojapyörä olisi parempi pyörä kuin tavallinen pystypyörä. En enään muista mistä tämän ajatuksen olen saanut, mutta sittemmin päätin, että seuraava pyöräni on nojapyörä. En tiennyt nojakeista muuta, kuin että olin joskus aikaisemmin sellaisen nähnyt. Onneksi netistä löytyy pelastus tietämättömille. Suomalaista Nojapyöräfoorumia selaamalla olen saanut paljon hyödyllistä tietoa nojapyöristä.

Luin jostain, että nojapyörä olisi muutoin nopeampi kuin pystypyörä, mutta ylämäessä pystypyörä voittaisi. Ilmeisesti nojapyörällä ei saa polkemiseen voimaa yhtä monesta lihaksesta, kuin pystyasennossa. Suoralla tiellä taas nojapyörä voittaa kevyesti pienemmän ilmanvastuksen johdosta. Käsittääkseni nojapyörällä ajaessa pyöräilijä käyttää hieman eri lihaksia kuin pystypyörässä. Tästä johtuen ei varmaankaan vielä ihan ensimmäisinä päivinä pääse paljoakaan pystypyörää nopeampaa. Toki sitten, kun uudet pyöräilylihakset kehittyvät, niin vauhti kasvaa.

On kolmepyöräistä, kaksipyöräistä, yläohjausta, alaohjausta, etuvetoa, takavetoa, jousitettua, jäykkää, korkeaa, matalaa ja ties mitä.

Kokoanpa tähän itselleni hieman havaintoja, jotka vaikuttavat tulevan ensimmäisen nojapyöräni valintaan. Lähes kaikki tiedonmuruset ovat peräisin Nojapyöräfoorumilta. Jatka lukemista ”Nojapyörä”