Tuhannen kilometrin jälkeen

Nyt on jo reilusti yli tuhat kilometriä tullut ajettua Questillä ja se alkaa tuntumaan jo omalta. Aikaisemmassa postauksessa valittelin ohjauksen äkkinäisyyttä kovassa vauhdissa. Siihen olen tottunut ja olen oppinut hallitsemaan pyörän kovemmissa vauhdeissa, aivan kuten arvelinkin. Olen myös oppinut paremmin hahmottamaan missä kaikki kolme rengasta kulkevat, joten tien pienien kuoppien väistäminen on alkanut sujua. Isompia kuoppia pitää sitten väistää enemmän.

Ostokset mahtuu hyvin mukaan.
Ostokset mahtuu hyvin mukaan.

Etuvaihtajan kanssa on ollut hieman ongelmia. Aluksi ongelmana oli se, että se ei vaihtanut kunnolla pienimmälle eturattaalle. Sen sain ratkaistua osittain jo aiemmin. Aivan täysin sitä ei taida saadakkaan toimimaan ja aina välillä joutuu kantapäällä auttamaan ketjun rattaalle. Mutta onneksi pienintä ratasta tarvii hyvin harvoin. Sitten ilmeni ongelmaa isoimman eturattaan kanssa. Ketju tipahti isoimmalle rattaalle vaihtaessa muutaman kerran pois päältä kokonaan ja pari kertaa se jumiutui rattaan ja kammen väliin aika pahasti. Siitä ongelmasta pääsin säätämällä vaihtajan H-rajoitinruuvia kireämmälle, jolloin vaihtajan häkki ei liiku niin kauas rattaan ulkopuolelle. Tämäkin säätö oli aika pienestä kiinni. Nyt kun etuvaihtaja toimii hyvin, niin on ollut kyllä nautinto ajaa.

IMG_7812

 

Takavaihtaja on toiminut hyvin koko ajan. Mutta luulen, että ketju on yhden lenkin verran liian lyhyt, koska jos ketju on edessä isoimmalla rattaalla, ei takavaihtaja suostu vaihtamaan takapakan isoimmalle rattaalle. Toistaiseksi olen tyytynyt elämään tämän rajoitteen kanssa, mutta se on kuitenkin sellainen vaihde, jota tarvisin aika usein, joten ehkä jossain vaiheessa jatkan ketjua.

IMG_7803
Sade ei haittaa, kun on katto pään päällä.

Suomalaisen Velogi pyöräilyvideoblogin innoittamana päätin kokeilla omiin tylsiin pyöräilyvideoihin vähän erilaisia kuvakulmia. Tuli samalla kokeiltua aiemmin hankkimaani kameran imukuppitelinettä. No eihän se teline pysynyt kiinni vauhdin kasvaessa, vaan kamera irtosi. Pudotessaan tielle imukuppitelineen kamerakiinnitys petti ja

Tuolla jossain pusikossa se kamera on
Tuolla jossain pusikossa se kamera on

kamera jatkoi matkaa pusikkoon. Löysin imukuppitelineen tieltä, mutta kameraa ei näkynyt missään. Varttitunnin etsimisen jälkeen, se löytyi puun oksalta roikkumasta. Kameralle ei onneksi käynyt mitenkään, vaikka se ei ollut suojakuoressaan. Sain sillä vielä kuvattua otoksia videolle, mutta imukuppiteline on entinen.

Tässä se video nyt sitten on:

Kommentoi