Velomobiili

Kovasti tekisi mieli suunnitella seuraavan ajopelin hankintaa. Tätä suunnittelin oikeastaan jo ennen ensimmäisen nojapyöräni hankintaa, mutta rahatilanne ei ole vielä antanut myöten.  Toivottavasti kohta alkaa olemaan säästöt kasassa, jotta voin lopultakin hankkia velomobiilin.  Tässä tulee teille, blogini molemmille lukijoille, tarinaa siitä, mikä on velomobiili ja miksi olen päättänyt sellaisen hankkia. Lisäksi listaan vähän valintaperusteita. Nimittäin vaihtoehtoja on yllättävänkin paljon.

Mikä?

Velomobiili eli suomeksi kinneri. Wikipedia kertoo kinneristä näin:

Kinneri eli polkuauto, myös ”velomobiili”, on jaloilla poljettava ihmiskäyttöinen ajoneuvo, nykyisin usein korilla varustettu kolmipyöräinen nojapyörä. Kinnerissä on polkupyöristä pienin ilmanvastus, ja siten suurin huippunopeus.

Mitä siellä on sisällä? (Kuva: Velomobiel.nl)
Mitä siellä on sisällä? (Kuva: Velomobiel.nl)

En itse tykkää käyttää nimitystä polkuauto, koska siitä tulee mieleen lähinnä lasten lelu. Velomobiili ei ole lelu. Nykyaikainen kaupallinen velomobiili on usein lasi- tai hiilikuidusta sekä alumiinista valmistettu, ja aerodynaamisesti muotoiltu kolmipyörä. Aerodynaaminen muotoilu takaa sen, että sillä voi tasaisella tiellä ajaa melko pienillä ponnistuksilla lähes mopon vauhtia ja sopivassa alamäessä voi päästä jopa yli 100 km/h. Ei kuulosta lelulta. Siksi käytänkin mieluummin nimitystä velomobiili tai kinneri. Tässä artikkelissa käytän enemmän nimitystä velomobiili, koska se on kansainvälisesti ymmärretty termi, toisin, kuin kinneri.

Quest kävi kylässä
Kinneri kävi kesällä kylässä

Miksi?

Listaan tähän velomobiilin hyviä ja huonoja puolia verrattuna ensin tavalliseen polkupyörään ja sitten verrattuna henkilöautoon. Velomobiili on periaatteessa polkupyörä (nojapyörä), mutta se voi tarvittaessa korvata auton kokonaan työmatkaliiketeessä ja kaikessa muussa liikkumisessa 30 – 40 kilometrin säteellä.

Tätä artikkelia kirjoittaessani törmäsin mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Nojapyörällä lujaa ja kauas – Velomobiilin eli kinnerin edut pyöräilyssä, jossa kirjoittaja perustelee velomobiilin paremmuutta paljon laajemmin, kuin minä tässä artikkelissani. Kannattaa tutustua.

Velomobiili  verrattuna tavalliseen polkupyörään

Hyvää

  • Nopeus. Velomobiili on pitkällä matkalla huomattavasti tavallista pyörää nopeampi.
  • Sääsuoja. Velomobiilin korin sisällä on suojassa sateelta ja kylmältä.
  • Tavaratila. Velomobiiliin mahtuu retkeilyvarusteet tai ostoskassit siten, että ne eivät vaikuta pyörän aerodynamiikkaan.
  • Mukavuus. Ajoasento on rento verrattuna tavalliseen pystypyörään. Samanlainen, kuin nojapyörässä.

Huonoa

  • Painava. Velomobiilit ovat yleensä 2 – 3 kertaa tavallisia pyöriä painavempia. Tämän huomaa pitkissä ylämäissä.
  • Iso ja kömpelö. Kääntösäde on valtava verrattuna tavalliseen pyörään. Voi olla ongelma kaupungissa.
  • Iso ja kömpelö. Varastoiminen on hankalampaa. Ei mahdu pyörätelineeseen.
  • Maavara. Yleensä aika vähän maavaraa, joten joutuu olla tarkkana reunakivien yms. kanssa.
  • Kyytiin nouseminen. Monessa mallissa on kajakki mallinen kulkuaukko, josta on hankala päästä sisään. Mutta on olemassa myös malleja, joissa on isommat ja helpommat kulkuaukot.
  • Kallis.
Näkymä Questin ohjaamosta. Tien pintaa vaikea nähdä, joten kuoppien ennakoiminen voi olla vaikeaa.
Näkymä Questin ohjaamosta. Tien pintaa vaikea nähdä, joten kuoppien ennakoiminen voi olla vaikeaa.

Velomobiili verrattuna autoon

Hyvää

  • Pieni ja kevyt joten helpompi varastoida. Autotalliin mahtuu monta velomobiilia.
  • Pieni. Aina löytyy parkkipaikka kaupungista.
  • Ei kuluta kallista polttoainetta.
  • Ei liikennevakuutusta.
  • Ei veroja.
  • Ei kalliita huolto-/korjauskuluja. Kaikki huollot voi tehdä itse. Polkupyörän tekniikkaa on helppo huoltaa/korjata.
  • Melko edullinen. Uuden velomobiilin hinnalla ei saa uutta autoa.
  • Ei saastuta.
  • Saa kuntoilla samalla, kun liikkuu.

Huonoa

  • Hidas. Tosin ehkä vain 10 minuuttia hitaampi minun 25 km työmatkalla.
  • Tavaratila. Vähän tilaa verrattuna melkein mihin tahansa henkilöautoon.
  • Ei samanlaisia mukavuuksia, kuin autoissa.
  • Joutuu kuntoilla samalla, kun liikkuu. Tosin jos asentaa sähköavustuksen, pääsee helpommalla.
  • Kyytiin nouseminen.
  • Lumihangessa ajaminen. Velomobiili ei kulje kovin liukkaasti paksussa lumessa.

Pyöräilijänä minulle tärkeimpiä velomobiilin ominaisuuksia ovat nopeus ja säältä suojautuminen. Vesisateen ei enään pitäisi haitata pyöräilyä, eikä vastatuulestakaan olisi enään niin kovaa vastusta. Minua ei haittaa, että velomobiili on tavallista pyörää painavampi tai kömpelömpi. Työmatkallani ei ole suuria mäkiä eikä monia jyrkkiä mutkia. Kalliitahan ne ovat, mutta kun velomobiilia ajattelee auton korvaajana, ei se olekaan enään yhtään kallis. Ainut huono puoli on, että talvella lumihangessa kinneri ei ole hyvä kulkupeli. Eli talven työmatkat joutuu silti taittaa autolla.

Valinta

Eri valmistajia ja malleja on useita, joten velomobiilin valintaa täytyy hieman miettiä. Tärkeimpinä ominaisuuksina pidän nopeutta, keveyttä,  käytännöllisyyttä ja luotettavuutta. En halua sähköavustusta, koska täällä Keski-Pohjanmaalla ei ole niin isoja mäkiä, että siitä olisi mitään hyötyä. Sähköavustus avustaa vain 25 km/h asti, mutta hyvä velomobiili kulkee tasaisella tiellä ilmankin avustusta 30 – 40 km/h, joten se olisi vain ylimääräistä painolastia. Toisaalta talviajoa ajatellen se voisi olla ihan hyvä apu.

Koska en halua sähköavustusta, mutta nopeus on silti tärkeää, hylkään heti aluksi kaikki painavat ja mahdollisesti sähköapua tarvitsevat mallit kuten Arcus (Suomalainen!), Sunrider ja Flevobike Orca. Nämä ovat kyllä käytännöllisiä ja kyytiin pääseminen on helpompaa, mutta ne ovat painavia ja hitaita. (Tässä tapauksessa hitaus tarkoittaa hitaampia, kuin nopeimmat kinnerit.)

Listaan tähän ne vaihtoehdot, joita olen miettinyt, perusteluineen. Alkaen mallista, jonka tulen todennäköisesti valitsemaan. Laitoin myös linkkejä valmistajien sivuille, niin jokainen voi itse käydä tutkimassa, että minkälaisia veloja oikein on tarjolla. Valitettavasti monet valmistajat ovat vaan niin kiireisiä, että eivät ehdi panostamaan netti näkyvyyteen, joten kaikilta sivuilta ei välttämättä löydä ajantasaista tietoa. Tässä Velomobile Observerin blogi postaus aiheesta.


 

Velomobiel.nl: Quest

  • Ei ehkä kaikista nopein ja kevein, mutta kyseistä mallia on valmistettu jo yli 15 vuotta, joten voi todeta, että kyseessä on luotettava malli.
  • Ei ”lastentauteja”. Tästä on jo melkein muodostunut alan standardi, joten tämä on varma valinta.
  • Käytännöllinen. Paljon tavaratilaa. Riittävä maavara.
  • Varaosia ja lisävarusteita hyvin saatavilla.
  • Hyvät vakiovarusteet mm. valot, vilkut, töötti, kilikello, iskunvaimennus jne.
  • Kaikki renkaat korin sisäpuolella, joten huoltotyöt voivat aiheuttaa päänvaivaa.
  • Kaikki renkaat yksipuoleisesti kiinni, joten renkaan vaihtaminen helppoa.
  • Laaja rengasvalikoima. Mahtuu myös leveämmät ja pehmeämmät renkaat.
  • Voimansiirto kokonaan suojassa korin sisässä.
  • Ainoa, jota olen päässyt koeistumaan.
  • Valintani osuu todennäköisesti tähän. Valitsen hiilikuituversion, joka painaa hieman alle 30 kg.
Pääsin kesällä koeistumaan Questin.
Pääsin kesällä koeistumaan Questin.

InterCityBike: DF

  • Alan uusmpia tulokkaita. Tätä on hehkutettu paljon alan foorumeilla. Kyseessä on pieni, kevyt ja nopea kisakone, joka on kuitenkin tehty päivittäiseen käyttöön.
  • Kätevät huoltoluukut. ”Konepelti” keulassa ja takana luukku takavaihtajalle.
  • Pieni maavara.
  • Kokonaan hiilikuitua.
  • Suppea rengasvalikoima. Pyöränkotelot ovat niin ahtaita, että sinne ei mahdu, kuin kapeita maantierenkaita.
  • Tässä on vielä jonkin verran ”lastentauteja”, joita kuitenkin parannellaan jatkuvasti.
  • Pohjautuu Velomobiel.nl:n malleihin (Strada), joten tekniikka on suurin piirtein samaa, mutta aerodynamiikkaan, keveyteen ja jäykkyyteen on panostettu.
  • Olin jo melkein päätymässä DF xl versioon, mutta tämä on hieman kalliimpi ja tässä on vielä niitä lastentauteja.
DF. (Kuva: Intercitybike.nl)
DF. (Kuva: Intercitybike.nl)

Velomobiel.nl: Strada

  • Lyhyempi ja ketterämpi versio Questistä.
  • Ei yhtä aerodynaaminen, joten ei aivan yhtä nopea, kuin Quest.
  • Eturenkaat korin ulkopuolella.
  • Yhtä laaja rengasvalikoima, kuin Questissä.
  • Tämäkin olisi varmasti hyvä vaihtoehto, mutta nopeus oli tälläkertaa minulle tärkeämpää, kuin hieman parempi ketteryys.
Strada. (Kuva: Velomobiel.nl)
Strada. (Kuva: Velomobiel.nl)

WAW

  • Nopea kisakone
  • Soveltuu silti päivittäiseen käyttöön.
  • Korin keula ja perä irrotettavissa huollon helpottamiseksi.
  • Takarenkaan irroitus vaikeaa. Kiinni perinteisesti takahaarukassa. Joutuu purkamaan koko perän, jotta saa renkaan vaihdetuksi.
  • Ei takaiskunvaimennusta.
  • Voimansiirto ei ole yhtä hyvin suojattu, kuin Velomobiel.nl:n malleissa ja DF:ssä.
  • Ehkä näistä hienoimman näköinen.
WAW. (Kuva: Katanga.eu)
WAW. (Kuva: Katanga.eu)

Sinner: Mango

  • Alunperin Velomobiel.nl:n suunnittelema ja valmistama. Tuotanto siirtynyt kuitenkin Sinnerille.
  • Tekniikka muuten samanlaista, kuin muissa Velomobiel.nl:n pyörissä, mutta voimansiirto on toteutettu väliakselilla, koska pienen takarenkaan viereen ei mahdu kunnollista takavaihtajaa.
  •  En tykkää väliakseliviritelmästä. Vaikkakin se on ilmeisesti melko luotettava ratkaisu.
  • Kaikki renkaat saman kokoisia, joten ei tarvitse pitää monen kokoisia vararenkaita mukana.
  • Pieni ja ketterä. Soveltuu hyvin päivittäiseen käyttöön ja työmatka ajoon.
  • Yksi suosituimmista malleista Suomessa Questin ja Stradan ohella.
Mango. (Kuva: Sinnerbikes.com)
Mango. (Kuva: Sinnerbikes.com)

Räderwerk: Milan

  • Pieni, kevyt, matala ja nopea kisakone.
  • Maavara on olematon.
  • Ruma.
Milan. (Kuva: Velomobile.eu)
Milan SL. (Kuva: Velomobil.eu)

Go-One: Evo-K

  • Nopea kisakone.
  • Kallis
Go-One Evo-K (Kuva: Go-one.de)
Go-One Evo-K (Kuva: Go-one.de)

 

Mekaanisten ominaisuuksien vertailu mallia valitessa oli lopulta melko helppoa, kun tiesi mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä. Ja onhan tässä ollut useita vuosia aikaa miettiä. Mutta nyt kun todennäköisesti valitsen Questiin, niin vaikeimmaksi päätökseksi on osoittautunut värin valinta. Sitä voi onneksi vielä miettiä.

Vaihtoehtoja siis on runsaasti. Valitettavasti Suomessa ei ole enään jälleenmyyjää velomobiileille, kun Velocraft lopetti toimintansa. Arcus on varmaan ainoa, jota saa ostaa Suomesta, kun se valmistetaankin täällä. Muita malleja joutuu siis metsästää muualta maailmasta. Käytettyjä veloja on silloin tällöin myynnissä Nojapyöräfoorumin myyntipalstalla, Ligfiets.net sivustolla ja ainakin Velomobiel.nl:n kotisivuilla aina silloin tällöin.

Löytämällä sopivan käytetyn velomobiilin, saattaisi säästää hankintahinnassa jopa useita tuhansia euroja. Mutta juuri sopivan käytetyn pyörän löytäminen voi viedä paljon aikaa, koska niitä ei vaan ole niin paljon tarjolla. Siksi olen päättänyt hankkia ihan uuden ajopelin. Saan ainakin juuri sellaisen, kuin haluan. Ja sitä varten olen jo vuosia säästänyt rahaa.

Jatkan aiheesta, jos joskus saan säästöt kasaan ja pääsen tekemään tilausta.

9 vastausta artikkeliin “Velomobiili”

  1. Uusien hinnat on yleensä jossain 6000 – 10000 €. Käytettyjä voi sitten löytää pari tonnia halvemmalla. Just vähän aikaa sitten oli yksi käytetty jossain ulkomaan myyntipalstalla alle tonnilla, mutta niin halpoja ei usein näy.

Kommentoi