Siirry suoraan sisältöön

Erään tietokoneen tarina

Laitoin viime kesänä tänne tämän kuvan. Ohuesti siinä vihjasin, että kyseessä olisi tuloillaan htpc, eli kotiteatteri pc uudeksi sadepäivien harrastukseksi. Tarkoitus oli asentaa siihen Ubuntu ja käyttää sitä elokuvien ja musiikin toistamiseen olohuoneen tv:stä ja äänentoistosta. Toisin kävi.

20140613-163810-59890015.jpg

 

Tarkoitus oli tehdä pienikokoinen ja halpa kone, joka mahtuisi hyvin piiloon tv:n taakse. Niinpä valitsin  prosessoriksi AMD Athlon 5350:n jossa on integroitu CPU ja näytönohjain. Emolevyksi pienikokoinen ja edullinen Asus AM1I-A. Sitten vielä SSD levy ja neljä gigaa muistia ja nämä kaikki piti tunkea pieneen Mini ITX koteloon.

No enpä jaksanut edes sadepäivää odotella, vaan heti piti päästä uutta lelua kasaamaan. Pc:n rakentaminen on yllättävän mukavaa puuhaa. Kivasti kului yksi alkukesän ilta tällaisen mukavan puuhastelun parissa. Eikä mennyt kauan, kun sai jo kokeilla, että herääkö se.

Niin se vaan heti ensi yrittämällä hörähti henkiin. Ei muuta, kuin Ubuntun asennustikku sisään ja asentamaan. Ubuntu asentui nopeasti ja helposti ja olin jo varma, että hyvä tästä tulee. Ubuntu oli entuudestaan jo hieman tuttu käyttöjärjestelmä. Olin joskus aiemmin hieman kokeillut sitä virtuaalikoneessa. Ajattelin, että kyllä se on ihan kelpo käyttis. Se jopa muistutti hieman niin tuttua ja turvallista OS X:ää.

Todellisuus valkeni, kun piti rueta asentelemaan kodekkeja, lisäosia ja ohjelmia, että saisi musiikin ja elokuvat näkymään parhaalla mahdollisella laadulla. Hardcore unix käyttäjät käyttävät Ubuntua komentoriviltä, joten kaikki netistä löytyvät ohjeet ovat lähes aina komentorivikomentoja. Hieman siitä innostuneena yritin itsekin jopa vähän opetella Ubuntun käyttöä komentoriviltä. Ohjelmien asentaminen on Ubuntussa yritetty tehdä helpoksi graafisen käyttöliittymän sovelluskauppaa muistuttavalla sovelluksella. Ja se olisikin helppoa, jos sieltä löytäisi kaiken tarvitsemansa. Vaan eipä sieltä löydä. Komentoriviltä ohjelmien asentaminen on myös melko helppoa, mutta näin graafiseen käyttöliittymään tottuneena, meinasi välillä tulla hieman orpo olo. Välillä kun ei ollut oikein varmuutta, että mitäköhän sitä on juuri nyt tekemässä.

Lopulta sain kuitenkin kaiken tarvittavan asennettua ja pääsin kokeilemaan elokuvien toistamista. Pettymys oli suuri, kun kuva pätki ja 5.1 äänet puuttuivat. Pätkiminen saattoi tosin johtua puuttuvasta prosessoritehosta. 2 GHz AMD Athlon ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. 5.1 Äänien puuttuminen johtui todennäköisesti siitä, että Ubuntu ei tukenut toistoa kyseisen Asuksen emolevyn HDMI liittimen kautta. Enkä saanut edes verkkojakoa toimimaan toivotulla tavalla, joten kaikessa hiljaisuudessa kuoppasin koko htpc ajatuksen.

Jonkun aikaa vielä leikin ja asentelin mm. Linux Mintin ja kokeilin miten se toimii. Lopulta kuitenkin totesin, että Ubuntu ja Mint on ihan tyhmiä käyttiksiä eikä niillä saisi mitään oikeita töitä tehtyä. Htpc käyttöön ostamani Logitech K400 näppäimistön ja ohjauslevyn yhdistelmä osoittautui myös ihan paskaksi. Ohjauslevy on aivan liian herkkä kosketukselle ja tuntuma on muutenkin huono. En voi suositella sitä kenellekkään. Niinpä tämä pc jäi pölyttymään nurkkaan ja elokuvien katselu jatkui MacBook Pro:n avulla.

 

Tarina jatkuu…

 

 

3 kommenttia artikkeliin “Erään tietokoneen tarina”

  1. Suosittelen sitä komentoriviä lämpimästi. Itsekin aluksi suhtauduin ahdistuksella, mutta nyt kun oon pari viikkoa säätäny webserveriä pystyyn, niin oon huomannu että aina kun yritän siirtyä käyttämään jotain desktop environmentia siinä, niin kaikki tuntuu vain hankalammalta. Kai sulla nyt oli joku vähän kevyempi desktop siinä, ettei mitään Gnomea kuitenkaan?

  2. Gnomehan siinä oli ja raskaaltahan se tuntui.
    Mulla ei sitten vaan ollut tarpeeksi innostusta perehtyä riittävän syvällisesti komentoriviin. Olisihan se helppoa jos osaisi

Kommentoi