Viimeöiset revontulet

Viime yönä iltavuorosta tullessani bongasin taivaalla voimakkaat revontulet. Tietenkään sillä hetkellä ei ollut kameraa mukana, joten porhalsin äkkiä kotoa sitä hakemaan. Kun sitten pääsin lopulta kuvauspaikalle, oli revontulien paras terä jo mennyt, mutta sain silti muutaman ihan kelvollisen kuvan.

Testissä Lowepro ProRunner 350 AW -kamerareppu

Piti sitten hankkia ihan kunnollinen reppu kaikelle kuvauskamalle. Onhan sitä kamaa jo jonkin verran kertynyt, joten päätin hankkia sitten kerralla riittävän ison repun. Tämä kyseinen Lowepro osoittautui kyllä tilavaksi repuksi. Tähän mahtuu helposti kaikki omistamani kameratarvikkeet ja näyttää vielä jäävän vähän tilaakin. Vähän kun tiivistäisi, niin mahtuisi varmaankin ainakin yksi linssi vielä. Kameraosaston lokerojen väliseinät on kätevästi irroitettavissa ja siirreltävissä, eli lokerot voi säätää miten itse haluaa. Repussa on myös paljon taskuja muulle tavaralle, esim  piuhoille, pattereille, runkotulpille ja muistikorteille. Löytyypä repusta myös oma tasku läppärille ja kiinnikkeet, joilla saa myös jalustan kulkemaan mukana. Varustukseen kuuluu myös sadesuoja.

Jatka lukemista ”Testissä Lowepro ProRunner 350 AW -kamerareppu”

Salibandykausi 2013-2014

Toissaviikolla saatiin Kälviän Tarmon salibandykausi pakettiin. Viimeinen turnaus oli Kannuksessa. Treenit toki jatkuvat vielä kesään asti, mutta pelit on pelattu. Tässä muutama sananen kuluneesta kaudesta. Pistepörssit ja otteluraportit löytyvät täältä.

Olen aikaisemminkin käynnyt pelaamassa Tarmossa vitosdivarin säbää, mutta tällä kaudella oli paljon parempi meininki vaikka menestystä ei tullutkaan. Ainakin omalta osalta kehitystä tapahtui paljon. Ainakin enemmän mitä sillä aikaisemmalla Tarmo visiitillä pari vuotta sitten. Nyt pääsin enemmän pelaamaan, joten myös oppi enemmän. Löytyi ehkä hieman enemmän varmuutta pelaamiseen, eikä enään ole aivan yhtä paniikissa kentällä, kun saa pallon. Sainpa jopa pistetilin auki tekemällä yhden maalin. Se olikin oikeastaan oma kauden päätavoite. Jos suurin piirtein sama porukka jatkaa myös ensikaudella, niin ehkäpä pärjäämme hieman paremmin. Toivottavasti on ainakin yhtä mukavaa.

 

Äänitys hommia

Polkaistiin äänitys hommat käyntiin ja koeponnistettiin uusi, laajennettu äänityskalusto. Viime viikolla jo hieman testailtiin rumpujen äänitystä Sadatuksen kitaristin J-P:n kanssa, jonka oman projektin rummut minun pitäisi soittaa. Kokeiltiin äänittää rumpuja kahdelletoista kanavalle ja sehän onnistui hyvin. Toissapäivänä sitten kokeiltiin Sadatuksen kanssa ja lisättiin mukaan vielä yksi raita kitaraa sekä kaksi bassoraitaa, eli yhteensä viisitoista raitaa kerralla. Näin onnistuu hienosti koko bändin äänitys kerralla. Hienosti vanha MacBook Pro jaksaa pyörittää näinkin isoa äänitysprojektia.

Tässä vähän kuvia äänityssessioista. Eniten aikaa tähän mennessä on mennyt pelkkään säätämiseen. Mutta nyt kun alkaa asetukset olemaan kohdillaan, niin ehkäpä voi jatkossa keskittyä enemmän soittamiseen.

Jatka lukemista ”Äänitys hommia”

Värit kohdilleen

Tämä mun valokuvausharrastus alkaa olemaan siinä vaiheessa, että mua on alkanut häiritä tietokoneen näyttöjen värit kuvia käsitellessä. Käytän konettani niin, että kytken siihen toisen näytön läppärin oman näytön rinnalle. Erityisesti on ärsyttänyt se, että näytöt ovat näyttäneet keskenään erilaisilta. Ulkoisessa näytössä taas mustat ovat tupanneet näyttämään pikselimössöltä, enkä ole ollut varma väritoiston tarkkuudesta. Olenkin luottanut enemmän MacBook Pron omaan näyttöön. Olen joskus koittanut kalibroida silmämääräisesti ulkoista näyttöä  OS X:n kalibrointi työkalulla, mutta lopputuloksesta ei ole oikein voinut sanoa, että onko se ollut parempi vai huonompi. Mietinkin tässä jo, että pitäisi ehkä ostaa kokonaan uusi ja parempi näyttö.

Sain töistä lainaan näytön kalibrointilaitteen ja sitä sitten heti kokeilin molempiin näyttöihin. Ulkoinen näyttö muuttui kalibroinnin jälkeen huomattavasti tummemmaksi ja värit aivan erilaiseksi. Kun vertasin sitten uutta kalibroitua väriprofiilia vanhaan, niin vanha profiili näytti todella siniseltä. Ero oli merkittävä. MBP:n omassa näytössä muutos ei ollut aivan yhtä suuri, mutta siinäkin vertailu osoitti, että vanha profiili oli hieman uutta sinisempi. Nyt molempien näyttöjen värit näyttävät luonnollisilta, ja mikä tärkeintä, molemmat näytöt näyttävät samalta. Eipä ehkä tarvitsekaan ostaa uutta näyttöä.

Kannattaa siis kalibroida näyttö, jos harrastaa valokuvausta tai kuvanmuokkausta tai ihan mitä tahansa muuta, jossa näytön värintoiston oikeellisuus on tärkeää.

MacBook Pro:n näytön kalibrointi meneillään
MacBook Pro:n näytön kalibrointi meneillään

 

Nojapyöräily

Nyt on sitten pari sataa kilometriä nojapyöräilyä takana ja tasapaino, joka oli aluksi hieman hakusessa, on löytynyt.  Tässä onkin ollut nyt aika hyviä pyöräilykelejä koko talven. Lumella ja jäällä tällä Hurricanella ei ole kyllä kovin miellyttävä ajella, koska tasapainoilu tapahtuu pääasiassa ohjaustankoa kääntelemällä. Ja jos etupyörältä katoaa pito, niin varmasti lentää nurin. Hurricanen pienet 20″ renkaat eivät myöskään oikein sovellu lumessa ajamiseen, mutta onneksi lunta on ollut aika vähän.

Hurricane
Challenge Hurricane

Kokeilin pyörän mukana tullutta verkkomaista istuin pehmikettä alkuperäisen kovan vaahtomuovin tilalle. Ja kuten kuvasta näkyy, on se jäänyt käyttöön. Verkkopehmuste ei ehkä ole niin tukeva, mutta ilma kiertää paremmin.

Huomasin jo aluksi, että pyöräillessä joutuu tekemään ylimääräistä työtä, jotta jalat pysyvät polkimilla, koska polkimet ovat niin korkealla penkkiin nähden. Normaalissa pystypyörässä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, koska pyöräilijä on polkimien yläpuolella. Hurricanessa oli valmiiksi polkimet, joissa toisella puolella on lukko ja toisella puolella normaali maastopyörän pedaali. Eilen sitten hankin pyöräilykengät ja pääsin kokeilemaan lukkopolkimia. Ero entiseen on huomattava. Nyt jalat pysyvät polkimilla ja sen lisäksi saa vielä polkemisesta irti enemmän tehoa. Lukkopolkimissa on vielä vähän opettelua, mutta tulipa niiden kanssa jo yksi hätäjarrutus kokeiltua. En kaatunut.

Jatka lukemista ”Nojapyöräily”

Kuva päivässä – Sunnuntai

Tässä tulee viikon viimeinen kuva. Tänään kokeilin jotain uutta ja erilaista. Kokeilin nimittäin pysäyttää vesipisaroiden liikkeen. Nyt olisi makro-linssi ollut ihan kiva, mutta ihan hyvin pärjäsin 70-300 milliselläkin. Pysyipähän ainakin kamera kuivana, kun lähin tarkennusetäisyys on puolitoista metriä. Tässä aamuisten vesileikkien tulokset. Käy katsomassa sarjan muut kuvat Flickristä.

Splash
Splash

Tähän päättyy tämä valokuvauspainotteinen viikko. Ensi viikolla jatkuu taas musiikkiprojektit ja kuvaaminen jää luultavasti vähemmälle. Nyt kun tarkastelee tämän viikon kuvia, niin omasta mielestä parhaat kuvat ovat kyllä keskiviikon Sinitiainen ja tämän aamuisten vesileikkien tulokset. Tästä löytyy koko viikon kuva päivässä- julkaisut.