Pyöräilykausi avattu

Nyt on sitten ensimmäiset kuusitoista kilometriä tälle ”kesälle” ajettu. Oli niin kivan näköinen keli ja sopivasti plussan puolella lämpötila, että piti vähän käydä testailemassa pyöräilykelejä. Pyörätiet on vielä tosi huonossa kunnossa, mutta autotiet alkavat olemaan jo paikoin sulana. Varjopaikoissa tosin on vielä pelottavan liukasta. Vettä ja loskaa löytyy tietenkin vaikka kuinka pajon. Mutta kun löytää tällaisen sulan ja aurinkoisen tienpätkän, niin kylläpä se pyöräily onkin mukavaa. Aurinkokin lämmittää niin kivasti 🙂

Tiet ovat jo paikoin sulana
Tiet ovat jo paikoin sulana

Kuuntelussa: Blind Architect – We Felt Mountains (Just Before We Fell)

Sain tänään kuunteluun entisen bändini Blind Architectin tuoreen 5.4. julkaistavan We Felt Mountains (Just Before We Fell) albumin. Jätin bändin viime vuoden lopulla juuri, kun tämän levyn äänitykset saatiin valmiiksi. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun kuulen valmiit biisit, lukuunottamatta niitä jo julkaistuja sinkkubiisejä. Tämä on myös kaikkiaan toinen virallinen albumijulkaisu, jolla soitan rumpuja.

Omaa soittoa on aina hankala kuunnella. Huomaa jokaisen pienenkin virheen. Onneksi tässä tapauksessa äänityksistä on niin kauan, että ihan jokaista virhettä ei enään muista. Tällainen post-rock tyyppinen musa ei kyllä kuulu meikäläisen musiikkimakuun, joten nyt seuraa ”hevimies kuuntelee post-rockia” -tyylistä höpinää. Enkä osaa edes mitään arvostella, mutta rustaanpa tähän jotain mietteitä levystä. Ostakaa levy ja arvostelkaa itse.

Jatka lukemista ”Kuuntelussa: Blind Architect – We Felt Mountains (Just Before We Fell)”

Vielä muutama sana revontulien kuvaamisesta

Aikaisemmin ihmettelin Ylen jutussa kerrottuja vinkkejä revontulien valokuvaamisesta ja sittemmin kävin kokeilemassa revontulien kuvaamista niillä vinkeillä. No enhän minä aivan täysin niitä ohjeita noudattanut. Ihmettelin neuvottua suuren aukon käyttöä. Itse en ihan suurimmalla mahdollisella aukolla kuvannut, vaan käytin suurin piirtein f5 aukkoa. ISO arvona noin 1000. Kokeilin aluksi suuremmalla aukolla ja ISO arvolla, mutta päädyin pienentämään molempia, koska kuvat eivät enään näyttäneet yöllä kuvatuilta. Valotusaika oli 20s. Valkotasapainon pidin automaatilla, mutta tajusin lopulta kuvata raw -formaatissa, niin saan enemmän mahdollisuuksia parannella kuvaa jälkikäteen.

Suurin mahdollinen aukko, eli 1.8, jäi kokeilematta, mutta ehkä sitä pitää testata ensi kerralla. Olisi myös syytä hankkia laajakulmaisempi linssi. 35 millisellä ei saa koko taivasta kuvaan, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta silti sain huomattavasti parempia kuvia, kuin ensimmäisellä kerralla. Pitäisi myös hankkia kaukolaukaisin, jotta välttyisi kameran tärähtämiseltä. Ajastimen kanssa kikkailu tuntuu aina vähän hölmöltä.

Revontulien metsästäjä paljastaa: Näin vangitset taivaanvalkeat valokuvaan | Yle Uutiset | yle.fi

Revontulien metsästäjä paljastaa: Näin vangitset taivaanvalkeat valokuvaan | Yle Uutiset | yle.fi.

Yle julkaisi hyvän artikkelin revontulien valokuvaamisesta. Listaanpa tähän itselleni artikkelissa mainitut tärkeimmät asiat hyvien revontuliotoksien saamiseksi.

  • Käytä jalusta
  • Laajakulmalinssi, kuvaan mahdollisimman suuri osa taivaasta
  • Iso aukko. Niin suuri, kuin mahdollista.
  • Pitkä valotusaika (yli 20 sekunttia)
  • Suuri ISO arvo. (esim 1600)
  • Tarkennus äärettömään
  • Valkotasapaino säädetty sisävalolle (tungsten)
  • Kuvanvakaajat pois päältä
  • Sommittele niin, että myös etualalla on jotain

Hyviä vinkkejä. Hieman minua ihmetyttää tuo suuri aukko. Ymmärrän toki, että isolla aukolla saadaan enemmän valoa kennolle, mutta eikö silloin tarkkuus kärsi? Esimerkiksi minun 35 mm Nikkorissa suurin aukko on f1.8. Jos kuvaan sillä, tarkennusalueesta tulee hyvin kapea. Miten se soveltuu tällaiseen maisemakuvaukseen?

No, se pitää testata.

Testissä: Revontulien valokuvaus

Olen jo jonkin aikaa ollut Ilmatieteenlaitoksen revontulihälytys listalla, josta tulee aina sähköpostihälytys, kun on mahdollisuus revontuliin. No eilen tuli sähköpostiin ilmoitus, niin pitihän sitä lähteä kokeilemaan revontulikuvausta.

Tämä ensimmäinen kerta meni kyllä ihan harjoittelun piikkiin. Olin niin innoissani mahdollisuudesta kuvata revontulia, että vähän unohtui miettiä, millä kameran asetuksilla niitä kannattaisi kuvata. Jo tarkentaminen oli hankalaa, koska oli niin pimeä. Manuaalitarkennuksenkin joutui melkeinpä vain arvata kohdilleen. Kuvat näyttivät ihan hyviltä kameran pienellä näytöllä, mutta kun siirsin kuvat koneelle ja katselin niitä tietokoneen näytöltä, eivät ne enään näyttäneetkään niin hyviltä.

Jatka lukemista ”Testissä: Revontulien valokuvaus”